torstai 27. kesäkuuta 2013

Tulokset - ympyrä sulkeutuu


Tuttuun tapaan vuorokauden annettua päivää aikaisemmin Turun yliopisto julkisti listansa sisäänpäässeistä. Yhtään sen kiertelemättä, kaunistelematon totuus on se, että tänä vuonna en päässyt sisään. 


Haluan korostaa sanaparia tänä vuonna. Vaikka jo kokeen jälkeen ja koko alkukesän olen toitottanut, että tuskinpa portit aukenevat, niin alhaiset pisterajat loivat tiettyä toivoa, sillä mahdollisuuksia oli. Loppujen lopuksi ankarinkaan arvioni pisteistä ei ollut tarpeeksi tiukka, sillä pisteet putosivat siitäkin. Turun raja oli yleiselle 46,5 raakapistettä, hampaalle vissiin 33,25p. Omat pisteeni jäivät siihen väliin.


Pettymyksen kyyneleet on jo suurinpiirtein nielty, vielä kun leuan saisi ylös rinnasta. Ensi vuotta kohden on hieman hankalampi ponnistaa - ihan vain ajanpuutteen vuoksi. Asiaan myös vaikuttaa se, että into tuhlata jälleen 500h lukion opsin pänttäämiseen ei ole hirveän suuri. Onnekseni tein ne reilusti yli satasivuiset biologian muistiinpanot, joihin aion palata ensi keväänä. Yhteistyöni mr. Andersenin ja Bozeman Sciencen kanssa jatkunee yhtä lailla. Aion olla ensi keväänä samanlaisessa laskuiskussa kuin tänäkin vuonna, mutta aineistovastaamista pitää kehittää. Syksyn aion pitäytyä hyvin kevyessä laskemisessa, biologiaan en koskekaan. Syyskuussa tapaan siis jälleen fysiikka & kemia ykköset, tähtäimessä laskea lähes kaikki laskut kaikista kirjoista maaliskuuhun 2014 mennessä. Siitä eteenpäin on vuorossa bilsan kertaus, aineistovastaamisen opiskelu ja vanhat valintakoetehtävät - kuten tänäkin keväänä. Harras toive kuuluu, että toivottavasti se ensi vuonna riittää.


Asepalvelus kieltämättä luo omia haasteitaan myös treenille ja ruualle, muista harrastuksista puhumattakaan. Arnoldin kultainen kuusikko (Arnold's Golden Six) tulee ohjelmaan ensi viikosta lähtien, sillä AGS:lla voisikin olla mahdollisuuksia pitää lihaskuntoa yllä armeija-aikana. Lisäksi aion napsia BCAA-kapseleita, sillä aiempien dieettien perusteella niiden lihasta ylläpitävä vaikutus on merkittävä. Vaikka tämä miesten leikkikoulu ei olekaan mielenkiintolistallani ykkösenä, niin eihän se nyt hirveästi hullumpi välivuosi ole. Parempi näin kun opiskella fysiikkaa vuosi opistolla (nekin tulokset tulevat jo ensi viikolla). 

Ympyrä todellakin sulkeutuu. Missään tapauksessa enää ei olla samassa lähtöpisteessä kuin vuosi sitten, jolloin jännittyneenä naputin ensimmäiset kirjaimet tänne, aloitin entsyymien etsimisen. Kuka tietää vaikka ihan ajankulukseni pyrkisin Ruotsin lääkikseen ensi talvena, kuka tietää vaikka minut löytäisi kohta personal trainer -kurssilta, kuka tietää vaikka nousisin 2015-2017 CBB-lavalle. Kaikki salaisia haaveitani. Syytä on myös alkaa pohtia ensi vuotta varten niitä realistisia vaihtoehto kakkosia ja kolmosia - listalta löytyy ainakin ensihoito (amk). Nyt on kuitenkin vasta kesäkuu, eikä näiden murheiden aika ole vielä.


Kiitän vilpittömästi kaikkia äänestäneitä, en todellakaan odottanut tuollaista yli sadan ihmisen äänivyöryä. Tulokset osoittivat melko selvästi sen, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa joskus vielä lukea tätä minun iänikuista lätinääni. Jos jotain haluan kanssaetsijöilleni jäävän tästä blogista mieleen, niin ehkä se on lausahdus "winners never quit, quitters never win". En tiedä palaanko tulevaisuudessa tämän - tai minkään - blogin ääreen, mutta nämä äänestystulokset eivät ainakaan negatiivisesti vaikuttaneet mietteisiini. Minut löytää varmasti tulevaisuudessa tätä kautta, vastailen kommentteihin mielelläni ja käyn edelleen kiertelemässä blogeissa kommentoimassa. :-)



Onnea kaikille päässeille ja tsemppiä pääsemättömille. Oli miten oli, kaikille tahdon sanoa tämän:
Tämä ei missään tapauksessa ole tarinan loppu. Ainoastaan jonkin toisen matkan alku.


Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
Joka ei koskaan
putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta.
- Tommy Tabermann

torstai 20. kesäkuuta 2013

Paljon on tietä kuljettavana




Kuopion ja Tampereen tulokset ovat jo tulleet, ensi viikolla on Turun vuoro. Nyt jännittää toden teolla, sillä Kuopion raja oli 50,5p ja Tampereen 52,5! Jos Turun raja on samoilla kohdilla, niin voi oikeasti olla mahdollisuuksiakin päästä sisään... Ensimmäistä kertaa kokeen jälkeen sellainen fiilis, että voi olla realistisia mahdollisuuksia sisään. Huhhuh. Yritän silti olla tekemättä mitään liikoja haavekuvia, sillä korkealta putoaa kovaa ja kaikkeen on hyvä varautua. Ensi vuotta varten on hahmoteltu jo lukusuunnitelma - ihan vain varoiksi. Paljastettakoon sen verran, että en ainakaan aio käyttää näin paljon aikaa peruslaskemiseen.


SPR:n leirin maisemat olivat upeat. Niistä ei tosin paljoa ehditty nauttia, sillä parhaimmillaan herätyskello soitti seitsemältä ja ohjelma loppui klo 22:30. Koulutuksissa huomaa aina, miten vähän oikeasti osaa ja miten paljon todella haluaisi osata. Nyt on ainakin uusi into käydä harjoituksissa ja harjoitella sujuvammaksi kaikki protokollat, mittaukset ja muut. Noh, ainakin paljeventilaatioelvytys meni ihan hyvin, sillä koneen mukaan tulos oli 100%. Leirin lopulla oli teoriakoe, josta sain kurssin parhaat pisteet! :) Jotain taisi siis jäädä päähän.


Kävin tänään siellä lupaamassani InBody-mittauksessa. Kilot olivat jakautuneet melko odotetusti: reilu puolet lihasta, loput nesteitä ja rasvaa. Vähän paikoitellen jopa epätoivoinen olo tämän kropan kanssa, kun kaikkea väärää tuntuu tapahtuvan, muttei mitään oikeaan suuntaan. Huokaus! Ehkäpä aika näyttää ja intti tuo mukanaan hyvän tauon tähän.

Hauskaa juhannusta kaikille! :)

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Sopeutumista ja viimeiset kokeet

Petri Nygård livenä kolmatta kertaa. Mitä?
Kuten aiemmin kirjoittelin, hain lääkiksen lisäksi sairaanhoitoon ja fysikaalisiin tieteisiin. Hain myös fysioterapiaan, mutta hylkäsin sen kokeisiin menon jo alkuvuodesta. Sairaanhoidon koe olisi ollut maanantaina, mutta en jaksanut raahata itseäni sinne, sillä ei minusta sahoa olisi kuitenkaan tullut. Fysiikan kokeessa sen sijaan olin tänään, ja se oli ihan kivakin. Ei kysytty Salmo truttan uintisyvyyttä ei! Tehtävät olivat suhteellisen normaaleja ja kivoja, vaikkakin yliopiston kokeista kyllä huomaa, ettei lukio- ja ylioppilastutkintotyyppisiä tehtäviä pahemmin ole. Ei silti mitään lääkiksen pääsykoetta vastaavaa. Hui, niihinkin tuloksiin on enää pari viikkoa! Kiva olla jotain odotettavaa, vaikka mitään hirveän positiivista en odotakaan. :)


Turkulaistuminen on sujunut melko hyvin. Rahanmeno näin kaukana äidin lihapadoista on tietysti suurempaa, mutta kyllä siihenkin tottuu. Huomenna lähden loppuviikon kestävälle Punaisen Ristin koulutusleirille, minkä jälkeen alkaa olla kaikki mahdollinen sillä saralla käyty. Ehkä tulevaisuudessa voisi kiinnostaa ryhmänjohtajakurssitus, mutta saapi nähdä. Lauantaina sain tietää myös tämän vuoden Ruisrock-vuoroni, ja pari melkein-kellonympärystä siellä tuleekin taas vietettyä. Tuli ihan mieleen viime vuosi, kun tähän aikaan suunnittelin tämän blogin perustamista ja jännittyneenä odotin heinäkuussa alkanutta opiskelua. :) Tunnustaako joku lukeneensa niin kauan, että muistaa viime vuoden Ruisrock-päivityksen?!

Paino on ikävä kyllä kääntynyt jopa vähän alamäkeen. Epäilen syyksi tämän muuton lisäksi kuumentunutta ilmaa, sillä kulutus on varmasti lisääntynyt. Parhaimmillaan fiilis on samaan aikaan liian pieni ja liian suuri, ei hitto. :') Yritän nyt vielä sen nelisen viikkoa jaksaa syödä ja syödä, intissä taas ei ehdikään...


PS. Taitaapi olla muuten noin kolmanneksi viimeinen postaus ennen lopettamista/taukoa. Hui.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Hulivilinää ja pysähtymistä


Tällä hetkellä uutta ja ihmeellistä tuntuu tulevan taas ovista ja ikkunoista. Yo-päivä oli ihan mahtava kaikkine yllätyksineen ja juhlineen, onnistuin jopa syömään maltillisesti cheat-päivänä! Muutto on juuri käynnissä näinä päivinä, minkä lisäksi sopeutuminen uuden alueen treeneihin ja syömisiin yms tuo vähän ekstrajännitystä päiviin. On sekä palkallista että palkatonta työtä, maalaamista, paperijuttuja, auton huoltoa ynnä muuta pientä ja tarpeellista, joten tuloksia odotellessa päivät menevät mukavan nopeasti. Eiköhän tilanne tästä vähän normalisoidu ensi viikkoon mennessä. Olisiko jotain blogausaihetoiveita?

Nyt on kyllä taas vauhdissa tämä fiilis siitä, että massaa tulee mukamas liian rasva- ja nestepainotteisesti eivätkä tulokset näy peilissä positiivisesti. On se ihmismieli kummallinen, vaikka syytä negatiivisuudelle ei pitäisi edes olla. Tästä syystä esimerkiksi kokeneillekin bodykisaajille valmentaja on kullanarvoinen: riittää, että valmentaja on tyytyväinen. Oman mielen kiemurat eivät tule eteen. Noh, ainakin nyt uudessa ympäristössä on uudet ihanat lenkkipolut! Lääkiskin on kilometrin päässä, joten motivaatiolenkkejä sinne suunnalle on mukava tehdä. :')


Sain Punaisen Ristin osastoni hallitustovereilta ylioppilaslahjaksi Hiljaiset auttajat -kirjan, joka kertoo SPR:n katastrofityöstä vuosien ajalta. En muista olenko ennen kertonut, mutta haaveilen salaa ERU:un (emergency response unit) liittymisestä valmistumiseni jälkeen, olisi hienoa lähteä maailmalle tekemään työtään. Kuvia katsellessa pakostakin pysähtyy ajattelemaan sitä, mitä esimerkiksi Haitin tuhot oikeasti aiheuttivat sen kokeneille. Ainakin se aiheuttaa yhä suuremman auttamisen halun.





Ja kiitos kaikille jo äänestäneille, mielipiteenne on suurin vaikuttaja tulevaisuuden blogailujeni kannalta! :)