lauantai 4. toukokuuta 2013

Hapenottokyvyn rajoilla


Kävin eilen perjantaina pitkästä aikaa urheilukentällä. Aerobiseksi treeniä ei voi kutsua, sillä puolet ajasta tuntui siltä, että happi loppuu. Hölkkäsin reipasta hölkkää kentälle, tein 400m ja 2x100m vedot, hölkkäsin 400m polvennostoa ym. venkslausta ja kipitin takaisin kotio. Aikaa meni yhteensä noin puoli tuntia. Tuon nelisatasen jälkeen alkoi jo tuntua se tuttu kivi rintakehän päällä, kun aerobisen ja anaerobisen harjoituksen raja häämöttää. Noh, pienistä lepoväleistä huolimatta satasten jälkeen kotiinpaluuvauhti oli varmaan kolmasosan tulovauhtia hitaampi... Kotipihalla oli pakko pysähtyä venyttelemään ja rauhoittumaan hetkeksi. Liian vähän on talvella tullut tehtyä intervalliharjoittelua, mutta se saa nyt kyllä kevään ja kesän aikana muuttua. Armeijassa on Cooperin testit, ja olen ollut niissä aina luvattoman huono. Ehkä on aika parantaa sitäkin tulosta, vaikka kunnon mittarina se on täysi susi.

Sain tänään aikaiseksi tehtyä eräänlaista helppoa ja nopeaa "proteiinikakkua". Kakku sisälsi heraproteiinia, valkuaisia, pari rkl hedelmäsosetta ja ehkä muutakin pientä. Uuniin 20 minuutiksi, jäähtymään jääkaappiin ja se oli siinä. :-) Alla olevassa kuvassa näkyykin, että kaadoin vielä hieman hedelmäsosetta ja hyppysellisen kanelia päälle, nam. Ohje ei tälläkään kertaa ollut oma, mutta voin sen linkittää, jos joku tahtoo! :-) Maku ja koostumus ei tietenkään ole verrattavissa mihinkään mustikkapiirakoihin tai täytekakkuihin, mutta ravintoarvot korvaavat kyllä täydellisesti sen.


Noh, 19 vuorokautta ja vielä vähemmän opiskelupäiviä ennen pääsykoetta. Sen mukainen on kyllä stressitaso ja käsien tärinäkin. ;-) Miltä näyttää loppuaika? Ensi viikolla teen normaalin opiskeluviikon: arkipäivät pidemmin ja lauantaina vähän vähemmän. Sunnuntaina vapaa. Sama toistuu myös viimeisellä kokonaisella viikolla. Varsinaisella pääsykoeviikolla aion pidättäytyä ma-ke vain kolmen tunnin opiskelussa per päivä! Tai näin ainakin uskottelen vielä itselleni, suunnitelmat tuppaavat muuttumaan. Koeviikon alun teen pelkkiä integroivia tehtäviä ja kertaan biologian muistiinpanojani ja piirroksiani. Sen lisäksi varmaan hieman Bozeman Sciencen videoita ja joitain kaikkein haastavimpia fyke-tehtävätyyppejä, mutta se siitä. Torstaina vuorossa pelkkää henkistä preppausta ja siirtyminen jo valmiiksi Turkuun.


Nurkkaan ajettu Jumala? kului heti viikonlopun ohitettuani, joten alkuviikosta lainasin jo keskustelukirjeiden toisen osan: Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Puolet takana. Olen myös MM-kiekkoihmisiä, joten vähän vastapainoa opiskelulle ja treenille tuo tämä kaksi ja puoliviikkoinen vastaanottimen töllöttelykin! :-) Pitäisi alkaa jo suunnitella vähän mitä tekisi kesäkuussa, sillä heinäkuu menee kyllä sitten ehkä muutossa, töissä, Ruisrockissa ja erityisesti armeijassa. Jospa koittaisi selvitä ensin edes tästä toukokuusta!


8 kommenttia:

  1. Täälläkin alkaa jo pikkuhiljaa kuumotella tuo THE VALINTAKOKEEN lähestyminen.. Työtä on kyllä tehty hurjasti ja osaaminen tuntuu olevan riittävä (ja välillä taas puutteellinen). Pelottaa vähän ajatus että itse kokeessa hajoaa pää ja jumiutuu alkumetreillä, vaikka periaatteessa sen ei pitäisi nyt enää olla mahdollista ;). Kuinka hyväksi koet muuten oman paineensietokykysi kiireen ja haastavuuden äärellä? :) Pelottaako jokin asia erotyisesti ajatellen tuota valintakoepäivää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nimenomaan, THE valintakoe. Se on aika ilmiö! :')
      Eiköhän tuo sunkin raskaan työn määrä takaa hyvän tuloksen kokeessa! Mulla ei ole ollut ikinä mitään suurempia paineensietokykyongelmia, enkä oikein ikinä ole panikoinut koetilanteissa. Asia voi tietysti olla nyt täysin eri, kun on näin eri koe. Ongelma mulla koetilanteissa on ollut se, että kaikki tehtävät näyttävät niin hirrrveän hankalilta, kunnes koe on ohi. Kokeen jälkeen tajuan kaikki metkut ja totean, että olipas perusjuttuja ja tämänkin olisin kyllä tiennyt... Siksi aionkin nyt lähteä purkamaan jokaista mahdottomaltakin näyttävää tehtävää ihan lähtötiedot kirjoittamalla ja mahdollisia kaavoja ja ilmiöitä pohtimalla, ellei muuten aukea.
      Hurjasti voimia viimeiseen 2,5 viikkoon!!

      Poista
  2. Kiitos samoin! Itselläkin käynyt monesti noin, että kokeessa kun pitäisi loistaa niin perusjututkin alkaa vähän takerrella ja tuottaa epävarmuutta.. Mutta kun sen vireen sit saa päälle nii johan lähtee keulimaan (välillä vähän liikaakin, ja sen huomaa sitten jälkeenpäin, kun 2+2=5 :D. Mutta koskien juuri noita "you'll never solve me alive" tehtäviä.. Yli vaan jos ei aukea! Palaa niihin sitten viimeminuuttien inspiraatiolla - silloin kun tuntuu aukeavan jokaikinen tehtävä ;) (ja sit ei tietenkään ehi kuin puoliks vääntää ja heittää kalkulaattoriin nopeasti arvot ja lätkästä paperille ^^ )

    Ps. Onnittelut mielenkiintoisesta blogista, täältä tarttuu mukaan myös paljon piristäviä ja motivoivia sitaatteja sun muita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huolimattomuusvirheet ja ajatusvirheet on kyllä kamalia. Varsinkin, jos sisäänpääsy jäisi niistä kiinni. :/
      Danke schön vinkeistä ja kehuista! :-)

      Poista
  3. Huh huh – mulla on kohta edessä kotiutus-cooper ja lihakuntotestit. Harmittaa hirveesti, tiedän jo nyt, että kunto on täysin rapistunut tän vuoden aikana. Palveluksen puolesta liikuntaa ei tule tarpeeksi, ja vapaa-ajalla harvoin jaksaa enää panostaa.. Henkilökohtaisesti olen siis taas lähtökuopissa palveluksen päättymisen jälkeen!

    Tsemppiä loppumetreille! Muista tuulettaa aivojakin välillä, vaikka aloittamalla filmikuvaamisen upeiden kevätkelien kunniaksi.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kyllä alustavasti suunnitelmissa edes yrittää mahduttaa salitreeniä armeijaan, ehkä myöhemmin lenkkeilyäkin. Siitä lisää myöhemmin. :)
      Kiitos! Joo, mulla ei ole tapana pitää sellaisia pelkkää-lukemista-alldaylong-päiviä, vaan yritän saada joka päivään vähän jotain tuulettamista. Hah, ehkä musta ei saa filmikuvaajaa, tyydyn ihastelemaan sun työtä!

      Poista
    2. Voin kertoa kokemuksesta että ainakin tämä varusmies ajatteli aina alkuun kaikkea tosi suureellisesti ("ai kymmenen kertaa toi lenkki jaa saa kuntsarin? i'm in!" lopputulos = 0 juostua lenkkiä........) mut lopulta kävi aina niin ettei saanut mitään aikaiseksi. Ehkä se on se ku vapaa-ajalla saa päättää, mitä tekee, ni ei tee ollenkaan mieli tehdä mitään järkevää..? heh.

      Postaan pian lisää filmijuttuja, olis kova hinku päästä taas kuvailemaan!

      Poista
    3. Juu, no kyllä mä ihan myötätunnolla ymmärrän, jos armeija-aikana kuntoilu ei ole ekana mielessä.
      Postaa ihmeessä, mielenkiintoista. :)

      Poista