tiistai 28. toukokuuta 2013

Viilentelyä ja pisterajaspekulaatiota

Ensimmäiset lääkisläisten bileet on nyt juhlittu ja vähän esimakua saatu siitä, mitä se opiskelijaelämä yliopistossa olisi. Nojaa, ei mitkään ihan ratkiriemukkaat juhlat olleet, mutta lauantaina lakkiaisten merkeissä sitten paremmalla menestyksellä! :) Pääsykoe on tosiaan vihdoin ohi, huh, ja pikku hiljaa yritetään saada kone viilenemään. Pientä ylikuntoa on näin jälkeenpäin ajateltuna ollut havaittavissa, sillä iltaisin alkaa väsyttää todella aikaisin, eikä pitkätkään unet aina siihen auta. Suvi Susannen blogista (josta löytyy muuten myös vastausanalyysit, jos joku vielä etsii) löytyi aika hyvä lause kuvailemaan fiiliksiä: "Toi luku-urakka ehti jatkua jo niin pitkään, että se alkoi tuntua normaalilta tavalta elää ja nyt onki pieni itsensä ettimisen paikka."

Ällät jäi puuttumaan, kukkia sain

Koe tuntui menneen kaikilla vielä viime vuottakin huonommin. Pärjäsin näin vastausanalyysiä selaillen (joo, lupasin, etten katso... piti se lupaus tunnin) ihan kohtalaisen hyvin, ehkä jopa vähän Älyvuodon äänestyskeskiarvoa paremmin. Huomasin vanhoja "Veikkaa pisteesi"-äänestyksiä tutkiessani, että annettujen äänien keskiarvo on ollut viimeisenä neljänä vuotena aina muutaman pisteen tarkkuudella myös pisteraja Turussa, yleisellä. Vuonna 2009 ja 2011 raja oli annettuja ääniä matalempi, 2010 ja 2012 taas muutaman pisteen korkeampi. Tämän vuoden keskiarvo (nyt kirjoittaessani) oli alle 48p, joten jos tämä tilastomatemaattinen putki jatkuisi, niin raja tulisi asettumaan muka 50p tienoille. En lähtisi tähän hirveästi luottamaan, mutta ihmettelen kyllä suuresti, jos raja 70 pisteen ylittää. Heh, turhahan se on spekuloida ennen omia tuloksia, mutta minkäs sitä kärsimättömyydelleen voi.

Eteenpäin siis elämässä. Reilu kuukausi armeijaanlähtöön, eli reilu kuukausi aikaa nostaa painoa vielä. Kiloja on tullut jo kuutisen kappaletta, tavoitteena vielä 1-2 kg. Alun tasainen 0,5kg/vk tahti on vähän heittelehtinyt, välillä tulee 300g ja välillä taas 800g, mutta ei kai se niin pilkulleen. Hyvän maun rajoissa. InBodyyn matka taas kesäkuun puolivälissä, jolloin voinkin kertoa oikein numerotuloksia esim. rasvan ja lihaksen suhteesta! :) Parissa kuukaudessa sarjakilot ovat nousseet juuri niinkuin pitääkin, eli nou hätä sillä rintamalla. Armeijassa aion ottaa käyttöön Arnoldin Golden Sixin, sillä aikaa nykyiselle salirytmille ei ainakaan aluksi ole.

Kesä on (myös) kaunista aikaa, ja onkin oikeastaan tosi kiva, että on nyt enemmän aikaa ihmetellä maailman pieniä ihmeitä. Erityisen mielenkiintoiseksi oon huomannut auksiini-entsyymin seurannan: miten kasvit kääntyy aina kohti aurinkoa, vaikka koko kasvatusalustan kääntäisi toisinpäin. Ehkä meidän pitäisi ottaa mallia?
Kesäkuu on jo ovella ja sen myötä myös siis viimeinen blogauskuukausi. Lähes vuosi on tullut blogattua ja nyt onkin aika viimeisille viikoille ja kirjoituksille. Sen takia mun sivupalkista löytyykin nyt tulevat pari viikkoa tuo pienoinen äänestys koskien mun blogaamisen tulevaisuutta. Olisin kiitollinen, jos kaikki kiinnostuneet painaisivat jotain nappulaa. :)

Hauskaa kesää!

perjantai 24. toukokuuta 2013

PÄÄSYKOE OHI!

Kyllä, nyt se on ohi! Takana on se kamala kolmikymmensivuinen ja oksettava koe, jota ollaan odotettu kuukausia, ellei jopa vuosia. Olihan se järkyttävä paketti. Ensimmäiset ajatukset olivat lähinnä sitä, että koko kevään olisi voinut juoda venäläistä vodkaa fysiikan ja kemian opiskelujen sijaan, sillä hyöty oli aika minimaalinen tässä kokeessa. Biologiasta oli hyötyä osassa monivalinnoista, mutta ne 136 sivua muistareita... noh, ainakin tuli tehtyä kiva kirja. Koe testasi omasta mielestäni pääasiassa soveltamiskykyä ja nopeutta, ei niinkään laskurutiinia tai harjoittelun määrää. Kova potku valmennuskursseille siis.


Moni, jopa Älyvuodon parhaimmisto, kirjoitti osan tehtävistä jääneen tekemättä joko ajan tai osaamisen puutteen vuoksi. Itse sain kyllä kaikkeen jotain, enkä joutunut veikkaamaankaan hirveästi monivalintoja, mutta virheitä tuli varmasti. En mennyt vessaan itkemään, kuten osa teki kokeen jälkeen, vaan lähdin huojentuneena pois, kun valvoja niin käski. En aio katsoa vastausanalyysejä (toivon tämän päätöksen pitävän), joten toivon, ettette edes tule kyselemään mitä sain 15a:sta ja mitäs laitoin taimenien uintisyvyydeksi. :) Kiitos. Koe on nyt takana ja sitä ei kannata jäädä suremaan. Nyt on aika vaihtaa vapaalle ja käydä vähän sutaisemassa (eheh) tulevat pääsykokeet: sairaanhoito ja fysiikka.


Tänään kohti lääkiksen pääsykoebileitä, pre-partyt lakkiaisia varten. ;-) Kertokaa toki omia fiiliksiänne kokeen jälkeen, mutta muistakaa, että koe oli kaikille vaikea. Hajonta on varmaan suurta. Ensi vuoden koetta ajatellen lähinnä mietityttää, että kannattaako koko kevättä edes käyttää kirjojen ääressä istumiseen, kun Koraania ja Mein Kampfia lukemalla olisi saanut lähes vastaavanlaisen hyödyn? Saatan tulla kirjoittelemaan myös myöhemmin viikonloppuna lisää fiiliksistä nukuttujen öiden jälkeen, mutta palataan tulevan kesän suunnitelmiin viimeistään ensi viikolla.

Nauttikaa, se on nyt ohi!! :)

lauantai 18. toukokuuta 2013

Proteiinijäätelöä ja viimeinen viikko

Obey the Avengers!
Se on alle viikko enää ja viimeistelyjä vaille koe. Huominen on oikeastaan viimeinen päivä, kun enää teen vanhoja valintakokeita ja ylppäreitä, ma-ke sitten vain soveltavia ja biologian kertailua. Nyt alkaa olla kyllä jo ne ilmat, että treeni on jo vähän liian tuskaista! Eikä edes treeni, vaan myös esimerkiksi autolla ajo, ilmastointi ei ole ihan terässä... Terveisiä tosiaan kakkosvaiheesta. Takana on myös se aikaisemmin selittämäni päivystysjuoksu, sielläkin paistoi aurinko siihen tahtiin, että 3km jälkeen oli jo tuskaista juosta. Mukana ollut ea-laukku ei ainakaan helpottanut asiaa. :D


Siskon kanssa päätettiin toteuttaa tällainen jännä proteiinijäätelö-idea. Kulhoon sekoitettiin Fastin vanukasta, maitoa ja mansikoita, tehosekoittimella sekaisin ja pakkaseen yön yli. Huomenna maistellaan tuloksia, odotukset on korkealla! Kaloreita tuli n. 160 kcal per annos (jaettiin kahtia), mutta ravintosisältö on vähän erilainen kuin perus Valion jäätelössä: 52g proteiinia, 30g hiilareita ja 0,8g rasvaa koko satsia kohden. Sadassa grammassa siis 10,3g proteiinia, 6,0g hiilareita ja hurjat 0,16g rasvaa. :')


Vähän ehkä turha postaus, mutta seuraavaksi varmaan kuullaan vasta kokeen jälkeen. Hui. Kertokaa te jotain, miten aiotte viimeistellä pääsykoeteränne? Miten nämä säät vaikuttavat teihin?

(ps. Asuntotarjous hyväksytty!)

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Loppusuora häämöttää


Tuntuu siltä, kuin talvesta olisi suoraan siirrytty kesään. Joko olen istunut liikaa sisällä kirjojen ympäröimänä, tai sitten sellaista kaunista kasvukautta ei edes ehtinyt tulla! Iki-ihanat siitepölyt lentelevät pitkin maita ja mantuja, minkä ainakin minä allergikkona olen huomannut... Pikaisesta ilman lämpenemisestä ilmoittelee myös palanut nenänpääni. :') Olin eilen lauantaina ulkotöissä ja, noh, minähän en rusketu, mutta palan kyllä. Varsinkin, jos tajuan vasta paikan päällä, ettei mulla ole aurinkorasvaa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis? Vielä toistaiseksi salilla on ihan inhimillistä treenata, eikä lenkkeilykään ole ihan niin tuskaista kuin kuukauden päästä. Puhumattakaan sitten armeijassa, kun on ne taisteluvarusteet? Odotan "innolla". :')



Tajusin tällä viikolla, että pakkohan mun on vielä aineistovastaamistakin harjoitella, joten uhrasin ja uhraan pari tuntia sitä varten. Tein vuoden 2011 pääsykokeen Galenokseen pohjautuvan aineistokokeen, ja sain siitä ruhtinaalliset puolet pisteistä. Siihen olen kyllä ihan tyytyväinen, sillä tehtävä koski sydänsähkökäyriä, joita ei edes sivuta (muuten kuin nimellisesti) lukion opsissa! Tuollaiseen puoleen pisteistä (aineistosta) olisin tyytyväinen oikeassa kokeessakin. Viime vuoden aineiston harjoittelen varmaan nyt tiistaina. Aikaa aion käyttää max tunnin, jos aineiston osuus on jälleen jotain viidesosa koko kokeen pisteistä. Viime keväänä aineistotekstiä taisi olla tosiaan toista kymmentä sivua? En muista tarkkaan.


11 päivää enää, josta täysillä opiskelua kuusi. Vähiin käy. Olen kyllä helpottunut, kun koe on jo näin lähellä, sillä joka päivä kirjojen avaamisen ajattelu tuo jo jotenkin oudon tunteen... en tiedä oikein, mikä se tunne on. Sitä voisi kuvailla jotenkin turhautumisen ja ahdistuksen välimaastoksi. Laskiessa ja muistareita tehdessä fiilis on kuitenkin ihan ok, sillä osaaminen on paremmalla tasolla kuin ennen. Onko tällaisia vastaavanlaisia fiiliksiä muilla, tunnistatteko itseänne?

Äitienpäivän ratoksi vielä tosi pirteä ja ajatuksia herättävä kuva, pitäkää huolta itsestänne! :)

lauantai 4. toukokuuta 2013

Hapenottokyvyn rajoilla


Kävin eilen perjantaina pitkästä aikaa urheilukentällä. Aerobiseksi treeniä ei voi kutsua, sillä puolet ajasta tuntui siltä, että happi loppuu. Hölkkäsin reipasta hölkkää kentälle, tein 400m ja 2x100m vedot, hölkkäsin 400m polvennostoa ym. venkslausta ja kipitin takaisin kotio. Aikaa meni yhteensä noin puoli tuntia. Tuon nelisatasen jälkeen alkoi jo tuntua se tuttu kivi rintakehän päällä, kun aerobisen ja anaerobisen harjoituksen raja häämöttää. Noh, pienistä lepoväleistä huolimatta satasten jälkeen kotiinpaluuvauhti oli varmaan kolmasosan tulovauhtia hitaampi... Kotipihalla oli pakko pysähtyä venyttelemään ja rauhoittumaan hetkeksi. Liian vähän on talvella tullut tehtyä intervalliharjoittelua, mutta se saa nyt kyllä kevään ja kesän aikana muuttua. Armeijassa on Cooperin testit, ja olen ollut niissä aina luvattoman huono. Ehkä on aika parantaa sitäkin tulosta, vaikka kunnon mittarina se on täysi susi.

Sain tänään aikaiseksi tehtyä eräänlaista helppoa ja nopeaa "proteiinikakkua". Kakku sisälsi heraproteiinia, valkuaisia, pari rkl hedelmäsosetta ja ehkä muutakin pientä. Uuniin 20 minuutiksi, jäähtymään jääkaappiin ja se oli siinä. :-) Alla olevassa kuvassa näkyykin, että kaadoin vielä hieman hedelmäsosetta ja hyppysellisen kanelia päälle, nam. Ohje ei tälläkään kertaa ollut oma, mutta voin sen linkittää, jos joku tahtoo! :-) Maku ja koostumus ei tietenkään ole verrattavissa mihinkään mustikkapiirakoihin tai täytekakkuihin, mutta ravintoarvot korvaavat kyllä täydellisesti sen.


Noh, 19 vuorokautta ja vielä vähemmän opiskelupäiviä ennen pääsykoetta. Sen mukainen on kyllä stressitaso ja käsien tärinäkin. ;-) Miltä näyttää loppuaika? Ensi viikolla teen normaalin opiskeluviikon: arkipäivät pidemmin ja lauantaina vähän vähemmän. Sunnuntaina vapaa. Sama toistuu myös viimeisellä kokonaisella viikolla. Varsinaisella pääsykoeviikolla aion pidättäytyä ma-ke vain kolmen tunnin opiskelussa per päivä! Tai näin ainakin uskottelen vielä itselleni, suunnitelmat tuppaavat muuttumaan. Koeviikon alun teen pelkkiä integroivia tehtäviä ja kertaan biologian muistiinpanojani ja piirroksiani. Sen lisäksi varmaan hieman Bozeman Sciencen videoita ja joitain kaikkein haastavimpia fyke-tehtävätyyppejä, mutta se siitä. Torstaina vuorossa pelkkää henkistä preppausta ja siirtyminen jo valmiiksi Turkuun.


Nurkkaan ajettu Jumala? kului heti viikonlopun ohitettuani, joten alkuviikosta lainasin jo keskustelukirjeiden toisen osan: Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Puolet takana. Olen myös MM-kiekkoihmisiä, joten vähän vastapainoa opiskelulle ja treenille tuo tämä kaksi ja puoliviikkoinen vastaanottimen töllöttelykin! :-) Pitäisi alkaa jo suunnitella vähän mitä tekisi kesäkuussa, sillä heinäkuu menee kyllä sitten ehkä muutossa, töissä, Ruisrockissa ja erityisesti armeijassa. Jospa koittaisi selvitä ensin edes tästä toukokuusta!