keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pois mukavuusalueelta!




Kohti mukavuusalueen rajaa ja sen yli. Se on oikeasti avain menestykseen. Itse luulin sen tietäväni, mutta oikeasti opin sen vasta kantapään kautta. Hyvä esimerkki tästä on eilinen maastavetotreeni, josta olin tehnyt jo suurimman osan, kun päätin yrittäväni maksimiykköstä. Alla oli muutama sarja 8-10 toistolla. Lykkäsin uusia kiekkoja levytangon päihin ja pyysin kaverini tuomariksi, etten fuskaa. Pienen henkisen valmistautumisen jälkeen vedin tangon ylös... kuusi kertaa. Jep. Tuli todella opittua, että sinne mukavuusalueelle jämähtää liian helposti. Kyllähän ne aikaisemmatkin sarjat olivat olleet raskaita ja varmasti auttavat kehitykseen, mutta jos tuollaisen suht ison painolisäyksenkin jälkeen tulee vielä kutonen, mitä voin sanoa? Treenasin selkeästi liian pienillä painoilla.



Sama ilmiö tulee kyllä esille ainakin fysiikassa, osittain kemiassa ja biologiassakin. Luen kappaleen, katson esimerkkitehtävät ja ajattelen mielessäni "joo, noin olisin sen tehnyt". Niihin ajatuksiin on helppo tuudittautua. Vasta nyt olen tajunnut asettaa selkeät kiintiöt sille, että tänään todella lasken itse näin ja näin monta tehtävää. Epionen matskujen tehtävät kun eivät ole mitään ihan helppoja, niin tulee joka toisessa sellainen öö öö tenkkapoo -fiilis. Ei tämä nyt ihan tästä aukeakaan. Jos tehtävä ei lähde aukeamaan, katson vastausmallista apua ja yritän uudelleen. Ja vaikka tehtävä aukeaisikin lopulta ilman apua, tulee silti todella liian usein tehtyä pieni virhe. Tällainen 1-2p virhe tuskin kuulostaa pahalta, mutta jos sellainen tulee kymmenessä tehtävässä, lähtee jo 10p. Chris McCormackin lainaus (kuvassa yllä) kuvastaa hyvin ajatusmaailmaani: olen tyytyväinen, että en osaa ja teen virheitä. Tunnen oppivani. En tee sitä samaa mokaa enää tulevissa tehtävissä, en varsinkaan kokeessa.



"When you get to the point where all you wanna do is be successful as bad as you wanna breathe then you will be successful. And I’m here to tell you that number one, most of you say you wanna be successful but you don’t want it bad, you just kind of want it. You don’t want it bad than you wanna party. You don’t want it as much as you want to be cool. Most of you don’t want success as much as you want sleep. Some of you lost sleep more than you lost success."
- Eric Thomas

2 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus! Itse olen juurikin huomannut, että sama pätee niin kuntosalilla kuin pääsykokeisiin lukiessa. Ja muutenkin nämä blogisi jutut ovat mukavia lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aski! :) Niin se todella pätee.

      Poista