keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pois mukavuusalueelta!




Kohti mukavuusalueen rajaa ja sen yli. Se on oikeasti avain menestykseen. Itse luulin sen tietäväni, mutta oikeasti opin sen vasta kantapään kautta. Hyvä esimerkki tästä on eilinen maastavetotreeni, josta olin tehnyt jo suurimman osan, kun päätin yrittäväni maksimiykköstä. Alla oli muutama sarja 8-10 toistolla. Lykkäsin uusia kiekkoja levytangon päihin ja pyysin kaverini tuomariksi, etten fuskaa. Pienen henkisen valmistautumisen jälkeen vedin tangon ylös... kuusi kertaa. Jep. Tuli todella opittua, että sinne mukavuusalueelle jämähtää liian helposti. Kyllähän ne aikaisemmatkin sarjat olivat olleet raskaita ja varmasti auttavat kehitykseen, mutta jos tuollaisen suht ison painolisäyksenkin jälkeen tulee vielä kutonen, mitä voin sanoa? Treenasin selkeästi liian pienillä painoilla.



Sama ilmiö tulee kyllä esille ainakin fysiikassa, osittain kemiassa ja biologiassakin. Luen kappaleen, katson esimerkkitehtävät ja ajattelen mielessäni "joo, noin olisin sen tehnyt". Niihin ajatuksiin on helppo tuudittautua. Vasta nyt olen tajunnut asettaa selkeät kiintiöt sille, että tänään todella lasken itse näin ja näin monta tehtävää. Epionen matskujen tehtävät kun eivät ole mitään ihan helppoja, niin tulee joka toisessa sellainen öö öö tenkkapoo -fiilis. Ei tämä nyt ihan tästä aukeakaan. Jos tehtävä ei lähde aukeamaan, katson vastausmallista apua ja yritän uudelleen. Ja vaikka tehtävä aukeaisikin lopulta ilman apua, tulee silti todella liian usein tehtyä pieni virhe. Tällainen 1-2p virhe tuskin kuulostaa pahalta, mutta jos sellainen tulee kymmenessä tehtävässä, lähtee jo 10p. Chris McCormackin lainaus (kuvassa yllä) kuvastaa hyvin ajatusmaailmaani: olen tyytyväinen, että en osaa ja teen virheitä. Tunnen oppivani. En tee sitä samaa mokaa enää tulevissa tehtävissä, en varsinkaan kokeessa.



"When you get to the point where all you wanna do is be successful as bad as you wanna breathe then you will be successful. And I’m here to tell you that number one, most of you say you wanna be successful but you don’t want it bad, you just kind of want it. You don’t want it bad than you wanna party. You don’t want it as much as you want to be cool. Most of you don’t want success as much as you want sleep. Some of you lost sleep more than you lost success."
- Eric Thomas

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Epätoivoista virheistä oppimista


Jeps, nyt on kirjoitukset kirjoiteltu ja sitä rataa. Vapaus kutsuu... ja paskat. :') Maanantaina alkaa io-materiaalien lukeminen. Alustavia tuloksia on tullut jonkun verran. Äidinkieli, englanti, ruotsi ja ehkä lyhyt matikka lähtevät siinä E:n paikkeilla, mutta vähintään sitten M tulossa niistä. Voivat toki tippua. Ironisinta onkin, että fysiikka ja kemia jäivät auttamatta sinne keskitasolle. Ei edes jaksa enää ottaa päähän tällainen, niin paradoksiaalista, että lähinnä naurattaa. Ainoat aineet, joiden eteen tein töitä enemmän kuin vilkaisemalla ohimennen. Ja ainoat aineet, joita nyt keväällä oikeasti tarvitsen. Mutta ei, huonoimmat tulokset. Totta kai.

W.J.B. tuossa ylemmässä kuvassa tokaisee kyllä hienosti. Kohtalo on valinnan asia. Jos olisin päättänyt luovuttaa keskitason kurssiarvosanojen - tai vaikkapa huonojen treenien - jälkeen, en olisi päätynyt edes kirjoittamaan näitä aineita. Jos nyt kehnommin menneiden kirjoitusten jälkeen luovutan, ei ainakaan tule hyväksymiskirjettä ensi kesänä. Jos luovutan ensi kesänä, sitä kirjettä ei tule koskaan. Todennäköisesti se tulee joskus, ellen luovuta.


Mutta onhan se sanottava, että ei mitään ihan superhyviä fiiliksiä lähteä opiskelemaan taas näitä asioita alusta, kuluttamaan yli sata tuntia lisää keväästä tähän. Aina olen sen motivaation jostain kaivanut, toivottavasti se seuraavan kokeen 24.5. klo 09:00 alkaessa tuottaa tulosta!! Fiilikset tosiaan vaihtelee raivosta epätoivoon ja innokkuudesta kirjojen seinään heittelyyn. Vähän sama myös treeneissä: lopetan sarjan kesken, kun ei jaksa kiinnostaa. Seuraavassa liikkeessä taas saattaa tulla joku ihan outo virtapiikki ja 10 toiston sijaan tulee 16. Tuttua?


Toivottavasti pääsen kirjoittamaan tänne ensi kesänä siitä, miten yliopistohaun sivuilla lukee valittu. Nyt ei juuri siltä tunnu, mutta ei auta valitus. Rowling tiivistää ylläolevassa lauseessaan koko blogini idean: antimatemaattinen kielipäämuusikko pänttää matemaattisia aineita. Jos allekirjoittanut sinne kouluun valitaan, pystyy kuka tahansa mihin vain!!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Miten pettymyksiä käsitellään?


Joku voisi vastata mulle otsikon kysymykseen. Fysiikan yo ei mennyt erityisen hyvin, ei todellakaan eximiaa tulossa ja magnakin on hyvin tiukilla. Eilinen ilta oli kyllä ihan yhtä sähläystä tuon kokeen jälkeen, heitin mm. kahvinporot ja makaronit lattialle. Tuli ihan mieleen viime syksy ja fiilis kemian jälkeen: ei tehnyt mieli sängystä nousta ja kaikki yleensä kivakin vain otti päähän. Kauniisti sanottuna. Näinä hetkinä ne rutiinit ovat kyllä hyvä juttu, kun treenit ja ruoat sujuvat automaattisesti, vaikka ottaakin päähän.

Noh, kai se siitä. Ei se yo-todistus vaikuta oikeastaan mihinkään muuhun kuin omaan itsetuntoon. Pääsykoekiintiössä valitaan Turkuun 53 parhaimpien 100 yhteispisteillä valitun jälkeen, joten nou hätä. Siinä sitten sisään. Mutta ei kyllä todellakaan ilmaiseksi, tulevista 8,5 viikosta on kyllä vedettävä tuo 7,5 ihan täysillä. Suunnittelin lukevani 1h/aine/päivä. Viitenä päivänä viikossa. Joidenkin mielestä ehkä liian vähän, mutta itselleni tuo 3h taukoineen on aika maksimi. Tuossakin täytyy jo pitää lounastauko välissä. Nooh, ensi viikolla kemia ja toivotaan siinä tulevan jonkinlaista parannusta syksyyn verrattuna. Tuon fysiikan matikkahelvetin jälkeen tuntuu kemia jopa ihan kivalta... MUTTA jotain positiivistakin! Tipuin taas maan pinnalle, ja nyt onkin huikea drive päällä tuota tulevaa reilu kahta kuukautta ja sen opiskeluja ajatellen!! Ja ihan pakko sanoa, että tämän fysiikan yo:ni pelasti kyllä se paljon haukkumani sähköfysiikka. Kyllä, tein sekä sähkö- että sähkömagnetismitehtävän ja jopa osasin..! Ironian huippu?! :') Nyt kyllä kumarran sähköfysiikan puoleen ja lupaan panostaa siihen keväällä ja hurjasti. Ave, Tesla ja Edison!


Talvinen dieettilounaspäivällinen-sekoitus. Kanaa ja wokkia.
Olen ainakin ekan viikon perusteella ihan tyytyväinen tähän uuteen ruokametodiin, jossa ruoan määrä riippuu päivästä. Salipäivinä paino nousee ja välipäivinä se tippuu hiukan alas, mikä oli tarkoituskin. Mitään virallista analyysiä en silti voi tehdä ainakaan muutamaan viikkoon, kun nämä puolessa vuodessa kadonneet nesteet virtaavat takaisin ainakin viikon ajan. :-) Pakko tunnustaa, että olen nykyään ihan maastavetofani. En tiedä miksi, mutta mavepäivät on parhaita!!



"The scientific man does not aim at an immediate result. He does not expect that his advanced ideas will be readily taken up. His work is like that of the planter — for the future. His duty is to lay the foundation for those who are to come, and point the way. He lives and labors and hopes."
- Nikola Tesla

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Karnitiinista kreatiiniin


Päivät ovat menneet aika humisemalla, kun aamupäivästä iltapäivään on tullut luettua fysiikkaa, ruotsia, kemiaa ja lyhyttä matikkaa. Lisäksi paljon on mennyt aikaa diplomikurssin harjoituksiin, tänään illalla vihdoin takana viimeinenkin musiikkikonsertti.. viuh. Huomenna ja ylihuomenna vielä viimeistelyt ja sitten pitäisi olla kirjoituskunto kasassa. Vähän ristiriitainen tunnelma: aina kun luen, tuntuu, että osaan, mutta aina kun en lue, epäilen itseäni. Täytyisi vain mennä rohkeasti kokeeseen ja katsoa miten käy. Kirjoitusjärjestys on ensi viikon maanantaista alkaen äidinkielen essee, fysiikka, englanti, ruotsi, lyhyt matikka ja kemia. Sitten on vuorossa pikku bileet, Punaisen Ristin leiri ja ma 25.3. alkaen täysillä Epionen matskujen pänttäys! 


Ystäväni ionitulo jaksaa muistuttaa itsestään! Jotkut ovat kyselleet tulevaisuudensuunnitelmista blogaamisen ja muunkin elämän suhteen. Blogaamisesta sanon sen verran, että tämän blogin pyöritys loppuu tasan siihen päivään, kun yliopisto julkaisee tiedon sisäänpääsystä tai ulosjäännistä. Jos ulos jäädään, saatan jatkaa kirjoittamista syksyllä, mutta mitään inttiblogia en aio alkaa pitää. Muista tulevaisuudensuunnitelmista mm. treenin, tulevien kurssien ja töiden suhteen... niistä kirjoitan varmaan sitten lopetuspostaukseen. Ehkä paljastin jo liikaa. ;-)


Ja nyt vihdoin otsikon aiheeseen.. :') Sunnuntaina vihdoin alkaa taas tavoitteellinen massanlisäys. Dieetin viimeistelyt ovat edelleen vähän junnanneet, mitään loppusilausta ei ole saatu aikaan... Mutta ihan ok, vatsalihastavoite tuli täyteen!! Olen kyllä melko varma, että jo kuukaudessa ne katoavat nesteiden myötä. +500kcal viikossa ei pitäisi lisätä painoa hirveästi, mutta saa nähdä miten käy.. Tähtään +10kg lisäykseen syys-lokakuuhun mennessä, jolloin intin salliessa olisi vuorossa taas kiristelyä. Odotan mielenkiinnolla armeijan ruuilla dieettailua, eh... Mutta eräs kaverini näytti mallia ja hän on 9kk palveluksen jälkeen entistä paremmassa kunnossa, ei voi kuin ihailla.

"If you don't design your own life plan, chances are you'll fall into someone else's plan. And guess what they have planned for you? Not much."
- Jim Rohn