lauantai 12. tammikuuta 2013

Jokaisessa meissä asuu pieni adoniskompleksi

Lehdet ja monet tutkijat puhuvat paljon adoniskompleksista, hauskasta sanaleikistä alemmuuskompleksista. "Lähes puolet" suomalaispojista on tyytymättömiä omaan kroppaansa. Onko minulla adoniskompleksi? Varmaan, jos se määritellään noin helposti. Olennainen osa tätä kompleksin määritelmää on tuo sana "pakonomaisuus". Pakonomaisesti omasta ulkonäöstä halutaan veistää juuri sellainen kuin niissä supersankarisarjakuvissa. Lähes kaikki meistä, jotka ovat edes joskus tehneet omalla mittapuullaan kovan treenin, tietävät sen tunteen suorituksen jälkeen. Ne endorfiinit. Ei tullut petettyä itseään tällä kertaa, fiilis on hyvä. Todella moni kuntoilija sanoo jääneensä siihen tunteeseen koukkuun. Ja mikä parasta, siinä muuttuu vielä paremman näköiseksikin, jos osaa syödä oikein.



Onko ylläkuvaillulla koukkuun jääneellä kuntoilijalla sitten adoniskompleksi? Ehkä se riippuu yksityiskohdista: jäävätkö ne kaverit todella taka-alalle, jotta saat sen päivittäisen 30-60min treenisi; käytätkö palkkasi hormonivalmisteisiin; onko treenaaminen todella niin pakonomaista, että se menee muun elämän edelle; korvaatko normaalit ruokasi lisäravinteilla?
Henkilökohtaisesti uskon vakavan adoniskompleksin olevan syömishäiriö, joka ilmenee juuri yllämainituilla tavoilla. Tiettyyn pisteeseen asti tällainen ajatusmaailma on vain tervettä. Ihailu ja tavoitteiden asettaminen on tervettä, jopa suositeltavaa. Minä syön päivässä viisi ateriaa, joista yksi sisältää lisäravinteita. Sovitan treenini opiskelu-, työ- ja suhdeaikatauluihini. Jos minulla on sen vuoksi adoniskompleksi, annan sen olla. Se on minulle hyväksi. 



Se siitä paatoksesta. Jossain blogissa eräs bodymunkki olikin sanonut, että koko kompleksi on vain "kateellisten läskien valitusta" tai jotain vastaavaa, hah. Jossain oltiin todistettu viimeaikoina Oidipuskompleksikin vääräksi, minkä vuoksi aika monet psykiatriset diagnoosit varmaan vähän keikahtivat jo vuosien ajalta.


Uudet tossut, Niken Air Pegasus 29+!

Älyvuodon mukaan 131 päivää pääsykokeeseen. Tarkoittaa sitä, että kohta pitäisi osata repiä se kolme neljäsosaa pisteistä, jotta sisälle pääsisi. Tuntuu hirveän toimettomalta, kun opiskelen vain koulussa fysiikan kertausta (6h/viikko), mutta alkuperäiseen suunnitelmaan ei kuulunut tähän hetkeen yhtään vapaa-ajan opiskelua. Lukuloma ja koko kevät on kuitenkin pyhitetty kirjojen ääressä istumiselle. Jäitä hattuun vain, tässäkin opiskelumäärässä saa hyvin kerrattua tarpeellisia asioita. Neljä viikkoa enää koulua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti