keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Faktanurkkaus ja ruokavinkkejä


Vuorossa on hieman erilainen postaus. Luvassa on muutamia lyhyehköjä faktoja Mikosta eli blogin kirjoittajasta. Kysyäkin saa! :)


Olen ala-asteen lopulta saakka suosinut melkein vain ja ainoastaan mustia vaatteita. Lukion alusta lähtien olen kuitenkin lisännyt yhä enemmän ja enemmän värejä vaatteisiini, ja esimerkiksi tuolta näytti H&M:n pukukopissa eräänä päivänä.




Sähköfysiikka on minusta kamalaa. Jotkut löytävät siitä jotain hurjia intohimoja ja opiskelevat sitä törkeästi ylikursseinakin, mutta ei sopisi minulle. Oksettavaa. Sähkömagnetismikurssin jälkeen tuo perussähkökurssi 6 alkoi jopa tuntua ihan siedettävältä. Lisäksi Älyvuodon keskustelut ovat hieman nostattaneet mielenkiintoani.



En ole ikinä ollut mitenkään matemaattisesti lahjakas. Ihan keskiverrosti olen pärjäillyt peruskoulussa fysiikassa, kemiassa ja matematiikassa, mutta mitään superintressejä ei ole ollut. Lukioon astuessa olikin vähän justiisa juu -fiilis, kun lukujärjestys alkoi koostua fysiikasta, kemiasta ja pitkästä matematiikasta. Tämän seurauksena oli pakko jättää pitkäaikainen lempikieleni ranska pois ja jättää muukin kieltenopiskelu vähemmälle. Minusta oli yläasteella vielä tulossa vahvasti palomies, mutta vaihdoin pikku hiljaa lääkinnän puolelle.

Porsasta, kananmunaa, hernemaissipaprikaa, viinirypäleitä ja Valion plus-maitoa.

Olin myös 14 vuotta melko ylipainoinen ja vasta nyt vuoden, parin sisällä olen saavuttanut täysin normaalipainon. Ala-asteen alussa minut pakotettiin luistimet jalassa jäälle seisomaan ja suksilla ylämäkeen. Ei tosiaan mitenkään hirveän positiivinen aloitus tälle kaikelle, mutta omasta puolestani nuo olisi voinut tehdä jo vuosia aikaisemminkin. Varsinaisen tavoitteellisen treenaamisen aloitin salin muodossa 2009 tammikuussa ja lenkkeilyn siitä seuraavana talvena. Olen myös ollut aina todella huono uimaan - ja sitä olen edelleenkin. Tekniikka ei todellakaan ole hallussa, mutta harjoittelemalla siitäkin selvinnee.

Puolikas sämpylä murennettuna, 0,5dl maitoa sekaan, puolikas pilkottu sipuli, paljon mausteita, 400g jauhelihaa ja kananmuna. Kaikki sekaisin ja 200 asteeseen 20 minuutiksi.


Ennen, vielä yläasteellakin, ruokailuni olivat ihan repsallaan. Esimerkiksi aamupala jäi usein väliin, koulussa ahmittiin, päivällinen heti 15:30 koulun jälkeen, 19:00 valmispizza ja nukkumaanmennessä vaikka leipää tai usein hampurilainen. Ei siinä paljon aloitteleva treenaaja kehittynyt. Vasta viimeiset 1,5 vuotta olen osannut syödä edes vähän paremmin. Nykyäänkin heikko kohtani on illat, jolloin usein edelleenkin sorrun syömään esimerkiksi Sisuja, joita sitten meneekin äkkiä koko aski. Lisäksi kaiken maailman light-limut ja -mehut menevät luvattoman nopeasti tyhjiksi.


7 kommenttia:

  1. Meissä on yllättävän paljon samaa :o Ylipainoinenhan mäkin olen ollut, iltasyöminen edelleen heikkous ja light-limpparit säilyy himassa korkeintaan päivän jos sitäkään. Mwah. Ja rahaa palaa... Ja me ollaan treenaaminenkin aloitettu suht samaan aikaan, mä tosin taisin tehdä siellä ensalkuun pelkästään kaloreiden kuluttamisen vuoksi "jotain". Onneks nykyään on tavoitteet ihan muualla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa muistankin sut vielä poikatyttönä, joka rakasti jääkiekkoa! :) Mutta yllättävän paljon joo. Ehkä uskallan tämän dieetin lopuksi (1,5kk päästä) laittaa ennen ja jälkeen kuvat, saa nähdä...

      Poista
    2. Aww, muistat vai? No semmonen mä vähän olen vieläkin :D Äiti sanoo edelleen pojakseen ja niin päin pois... Jos olisin syntynyt poikana, ois mun nimi kuulemma Antti Oskari tai Simo Santeri. Onneks oon siis tyttö ^^'

      Poista
  2. Sähköfysiikka, hyi... En usko että mikään vois ikinä saada mua pitämään sitä edes siedettävänä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin mäkin luulin! :D Mutta yllättäen se kutoskurssin teoria on melko helppoa.

      Poista
  3. itsekkim olen vasta viime vuosina alkanut tekemään jotain elopainolle ja muillekin huonoille elämäntavoilleni. ihan vielä ei olla normaalipainossa mutta ainakin ruokavalion tarkkailu on pitänyt huolen siitä ettei se ole ainakaan noussut takaisin ylöspäin ja eiköhän tuo ala laskemaan taas kun nyt keväällä liikkumisen määrä lisääntyy. tsemppiä sekä treeneihin, lääkkikseen ja bloggaamiseenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaima! :) Ja tsemppiä sullekin. Oma kroppa on sellainen työ, että sitä ei ihan viikossa veistetäkään. Itse luulin kauan, että parin kuukauden työllä kaikki alkaa jo olla hyvin, mutta harhaan meni.

      Poista