keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Mättöpäivien sietämätön vaikeus


Mättöpäivä? Kyseessä on siis ns. huijauspäivä, jolloin saa syödä omien mieltymystensä mukaan mitä tahtoo - ja toisaalta jättää syömättä niin useaa perusateriaa päivässä. Huijaamisella saadaan hermoja nollattua ja kroppaa yllätettyä, aineenvaihduntakin sekoaa hetkeksi. Cheat-päiviä on monenlaisia: suhteellisen usein pidettäviä, jolloin syödään melko vähän yli rajojen. Esim. vapaammin hiilareita ja hieman suklaata. Tällaisia voi viettää jopa joka toinen viikko.

http://www.hellapoliisi.fi/kalaruoat-ja-ayriaiset/2158-lohi-kantarellipaistos

Itse olen omaksunut tämän ns. rajumman version. Aamu alkaa omalla kohdallani tupla-annoksella puuroa ja hieman normaalia pienemmällä kasalla raejuustoa. Sekaan tietysti paljon hilloa ja mehukeittoa! Sen jälkeen vuorossa on usein se isoin karkin ja suklaan ahminta, jolle ei tietoisestikaan haeta loppua. Lounas ja päivällinen syödään melko normaalisti, tosin usein en jaksa syödä normaaleja annoksia hiilaripöhön takia. Lämpimien ruokien jälkeen onkin muuten kiva jatkaa jäätelöllä! Ja siihen päälle suklaalla. Ai että. Tätä tahtia jatketaan koko loppu päivä, kunnes olot ovatkin törkeät. 


Sähköfysiikka on pian takana! Edessä pohdinta siitä, aionko edes kerrata enää koko fy7-kurssia...

Otsikko kertoo kuitenkin totuuden. Pidän mättöpäiviä maksimissaan kerran kahdessa kuukaudessa. Niistä on aina tosi kiva haaveilla, kuten tätäkin tekstiä kirjoittaessa. Kun cheattiin on enää pari päivää jäljellä, alkaa epäröinti. Miksi lähden tähän? Tämänkin päivän voisin käyttää tavoitteeseenpääsyyn. Kaiken lisäksi seuraava viikko menee cheatin jälkien siivoamiseen (1-2 kilon nesteidenpoistoon). Eikä ne herkut sitten suussa niin hyviä olekaan kuin mielessä. Seuraava huijauspäivä on suunnitteilla 14. helmikuuta, jolloin on edessä abiristeily ja penkkarit. Ihan hyvä päivä siis. Etukäteismorkkis. Siitä seuraava huijaus taitaakin olla vasta loppukeväästä...



keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Faktanurkkaus ja ruokavinkkejä


Vuorossa on hieman erilainen postaus. Luvassa on muutamia lyhyehköjä faktoja Mikosta eli blogin kirjoittajasta. Kysyäkin saa! :)


Olen ala-asteen lopulta saakka suosinut melkein vain ja ainoastaan mustia vaatteita. Lukion alusta lähtien olen kuitenkin lisännyt yhä enemmän ja enemmän värejä vaatteisiini, ja esimerkiksi tuolta näytti H&M:n pukukopissa eräänä päivänä.




Sähköfysiikka on minusta kamalaa. Jotkut löytävät siitä jotain hurjia intohimoja ja opiskelevat sitä törkeästi ylikursseinakin, mutta ei sopisi minulle. Oksettavaa. Sähkömagnetismikurssin jälkeen tuo perussähkökurssi 6 alkoi jopa tuntua ihan siedettävältä. Lisäksi Älyvuodon keskustelut ovat hieman nostattaneet mielenkiintoani.



En ole ikinä ollut mitenkään matemaattisesti lahjakas. Ihan keskiverrosti olen pärjäillyt peruskoulussa fysiikassa, kemiassa ja matematiikassa, mutta mitään superintressejä ei ole ollut. Lukioon astuessa olikin vähän justiisa juu -fiilis, kun lukujärjestys alkoi koostua fysiikasta, kemiasta ja pitkästä matematiikasta. Tämän seurauksena oli pakko jättää pitkäaikainen lempikieleni ranska pois ja jättää muukin kieltenopiskelu vähemmälle. Minusta oli yläasteella vielä tulossa vahvasti palomies, mutta vaihdoin pikku hiljaa lääkinnän puolelle.

Porsasta, kananmunaa, hernemaissipaprikaa, viinirypäleitä ja Valion plus-maitoa.

Olin myös 14 vuotta melko ylipainoinen ja vasta nyt vuoden, parin sisällä olen saavuttanut täysin normaalipainon. Ala-asteen alussa minut pakotettiin luistimet jalassa jäälle seisomaan ja suksilla ylämäkeen. Ei tosiaan mitenkään hirveän positiivinen aloitus tälle kaikelle, mutta omasta puolestani nuo olisi voinut tehdä jo vuosia aikaisemminkin. Varsinaisen tavoitteellisen treenaamisen aloitin salin muodossa 2009 tammikuussa ja lenkkeilyn siitä seuraavana talvena. Olen myös ollut aina todella huono uimaan - ja sitä olen edelleenkin. Tekniikka ei todellakaan ole hallussa, mutta harjoittelemalla siitäkin selvinnee.

Puolikas sämpylä murennettuna, 0,5dl maitoa sekaan, puolikas pilkottu sipuli, paljon mausteita, 400g jauhelihaa ja kananmuna. Kaikki sekaisin ja 200 asteeseen 20 minuutiksi.


Ennen, vielä yläasteellakin, ruokailuni olivat ihan repsallaan. Esimerkiksi aamupala jäi usein väliin, koulussa ahmittiin, päivällinen heti 15:30 koulun jälkeen, 19:00 valmispizza ja nukkumaanmennessä vaikka leipää tai usein hampurilainen. Ei siinä paljon aloitteleva treenaaja kehittynyt. Vasta viimeiset 1,5 vuotta olen osannut syödä edes vähän paremmin. Nykyäänkin heikko kohtani on illat, jolloin usein edelleenkin sorrun syömään esimerkiksi Sisuja, joita sitten meneekin äkkiä koko aski. Lisäksi kaiken maailman light-limut ja -mehut menevät luvattoman nopeasti tyhjiksi.


lauantai 12. tammikuuta 2013

Jokaisessa meissä asuu pieni adoniskompleksi

Lehdet ja monet tutkijat puhuvat paljon adoniskompleksista, hauskasta sanaleikistä alemmuuskompleksista. "Lähes puolet" suomalaispojista on tyytymättömiä omaan kroppaansa. Onko minulla adoniskompleksi? Varmaan, jos se määritellään noin helposti. Olennainen osa tätä kompleksin määritelmää on tuo sana "pakonomaisuus". Pakonomaisesti omasta ulkonäöstä halutaan veistää juuri sellainen kuin niissä supersankarisarjakuvissa. Lähes kaikki meistä, jotka ovat edes joskus tehneet omalla mittapuullaan kovan treenin, tietävät sen tunteen suorituksen jälkeen. Ne endorfiinit. Ei tullut petettyä itseään tällä kertaa, fiilis on hyvä. Todella moni kuntoilija sanoo jääneensä siihen tunteeseen koukkuun. Ja mikä parasta, siinä muuttuu vielä paremman näköiseksikin, jos osaa syödä oikein.



Onko ylläkuvaillulla koukkuun jääneellä kuntoilijalla sitten adoniskompleksi? Ehkä se riippuu yksityiskohdista: jäävätkö ne kaverit todella taka-alalle, jotta saat sen päivittäisen 30-60min treenisi; käytätkö palkkasi hormonivalmisteisiin; onko treenaaminen todella niin pakonomaista, että se menee muun elämän edelle; korvaatko normaalit ruokasi lisäravinteilla?
Henkilökohtaisesti uskon vakavan adoniskompleksin olevan syömishäiriö, joka ilmenee juuri yllämainituilla tavoilla. Tiettyyn pisteeseen asti tällainen ajatusmaailma on vain tervettä. Ihailu ja tavoitteiden asettaminen on tervettä, jopa suositeltavaa. Minä syön päivässä viisi ateriaa, joista yksi sisältää lisäravinteita. Sovitan treenini opiskelu-, työ- ja suhdeaikatauluihini. Jos minulla on sen vuoksi adoniskompleksi, annan sen olla. Se on minulle hyväksi. 



Se siitä paatoksesta. Jossain blogissa eräs bodymunkki olikin sanonut, että koko kompleksi on vain "kateellisten läskien valitusta" tai jotain vastaavaa, hah. Jossain oltiin todistettu viimeaikoina Oidipuskompleksikin vääräksi, minkä vuoksi aika monet psykiatriset diagnoosit varmaan vähän keikahtivat jo vuosien ajalta.


Uudet tossut, Niken Air Pegasus 29+!

Älyvuodon mukaan 131 päivää pääsykokeeseen. Tarkoittaa sitä, että kohta pitäisi osata repiä se kolme neljäsosaa pisteistä, jotta sisälle pääsisi. Tuntuu hirveän toimettomalta, kun opiskelen vain koulussa fysiikan kertausta (6h/viikko), mutta alkuperäiseen suunnitelmaan ei kuulunut tähän hetkeen yhtään vapaa-ajan opiskelua. Lukuloma ja koko kevät on kuitenkin pyhitetty kirjojen ääressä istumiselle. Jäitä hattuun vain, tässäkin opiskelumäärässä saa hyvin kerrattua tarpeellisia asioita. Neljä viikkoa enää koulua!

maanantai 7. tammikuuta 2013

Treenimusiikkia ja erikoistumista

Koulut aloitettu ja fysiikka tuttuun tapaan myöhässä. ... ... .. Joo. Ei onneksi paljoa, ehkä päivän tai kaksi. Rento jakso edelleen, ohjelmassa fysiikan, englannin ja äidinkielen kertauskurssit. Plus ekstrana musiikin diplomikurssi, mutta se jatkuu maalis-huhtikuuhun vapaa-ajalla. Sisältää konsertin suunnittelua yms. Se videoidaan, joten ehkä siitä ilmestyy tännekin pätkä joskus?

Pääsykokeeseen 136 päivää.

Turun yliopisto alkaa kouluttaa akuuttilääketieteen erikoislääkäreitä. Kyseessä on kuusivuotinen erikoislääkäriohjelma, kuten muutkin yli 50 erikoisalaa. Syy tällaiselle haaralle on päivystyksien osaamisen vahvistus, akuuttilääketieteilijöistä tulisi siis sairaaloiden ensiapupäivystysten vastaavia, ei niinkään kenttätyöskentelijöitä. Ehkä konsultteja. Tietysti tämä uudistus vähentää riskejä päivystyksissä, joissa nuorimmat kandit vetelevät pitkiä vuoroja. Onhan heilläkin toki takapäivystäjänsä. Suomen Anestesiologiyhdistys ry on koonnut pitkän pdf:n asiasta, jonka voi lukea tästä, jos jaksaa. Kopioin tähän perään nyt tuosta pdf:stä kohdan Yhteenveto viimeiseltä sivulta, joka aika hyvin tiivistää ajatukseni asiasta:

"SAY näkee akuuttilääketieteen aseman lähinnä hallinnollisena ja koordinoivana. Kriittisesti sairaan potilaan hoidon tulee tapahtua anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärin johdolla. Akuutit hätätilanteet, vaativa ensihoito ja peruselintoimintojen turvaaminen hoitoketjun eri vaiheissa ovat olennainen osa anestesiologian ja tehohoidon erikoisalaa."

Vähän heidän teksteistään paistaa läpi kyllä katkera varpailleastumisen tunne, mutta ymmärtäähän sen.


Olen alkanut luoda tällaista omaa adrenaliinisoittolistaa YouTubeen, jota on jees soittaa kuulokkeista yksin treenaillessa. Saa ihan kuunnella ja heittää mielipidettä. Ehdotuksia listan täytteeksi otetaan mielellään vastaan! Se on ehkä hieman tyhjillään vielä, mutta lisää tuleepi. Mitään ihan joka listassa olevaa jumputusta en sinne ajatellut laittaa. Tästä listaa kuuntelemaan.