lauantai 24. elokuuta 2013

Eteen - vie!


Terveisiä Puolustusvoimista! Alokaskausi on nyt takana ja perjantaina tuli ylennys jääkäriksi. Aika menee toisaalta hitaasti ja toisaalta nopeasti, miten sen nyt ottaa. Minut sijoitettiin kranaatinheitinkomppaniaan lääkintämieheksi, jossa palvelen maaliskuun melkein loppuun asti. Kuten kuvasta näkyy ja arvata saattaa, parta ja hiukset lähtivät omille teilleen. :')


Oli aivan pakko tulla kirjoittelemaan taas välillä. Blogimaailmaa kaipaa toisinaan paljonkin! Mitä ihmisille kuuluu? Lueskelin tuossa äsken vähän viime postaustani ja hymähtelin vähän väliä, sillä suunnitelmat todellakin muuttuvat aikojen saatossa. Mistähän sitä aloittaisi. :D Tein loppujen lopuksi ehkä kolme kertaa Arnoldin ohjelmalla treenin, sillä päädyin jatkamaan vain sovelletulla kaksijakoisella armeijassakin. Treenikertoja tulee tällä hetkellä 2-3 kertaa per viikko, ja se saakin nyt riittää. :) Säkylän ruoissa ei ole kyllä mitään vikaa ja ruokailuaikaakin on yleensä 15-20 minuuttia, mikä itselleni riittää kyllä hyvin. Myöskään fysiikan ja kemian ykköskirjoihin en aio koskea, päinvastoin: aion myydä ne pois. Tänään kaupasta osui käteeni Physica 9, josta aion viikon päästä syyskuun vaihtuessa aloitella fysiikan kertausta. Ideana olisi tosiaan opiskella maaliskuuhun mennessä 2-3 kertauskirjaa joka aineesta + biologian muistarit. Niiden lisäksi ohjelmaan tulee biofysiikan kirja Santorius (soveltavin osin) sekä biokemian alan valintakoekirja Biokemiaa. Selailin niitä kirjastossa, ja erittäin hyvältä vaikuttavat. Keväällä sitten yo- ja valintakoetehtäviä taas vuosikymmenten varrelta, eiköhän tämä tästä! :)



Tämä ei nyt ole mikään blogin comeback, mutta sekin saattaa olla tulevaisuudessa edessä. Ken tietää! Armeija-aamuja on vielä 207, pääsykokeeseen taas 276. Turvallisen kaukana ollaan, tarkoituksena opiskella syksy hyvin kevyesti (esim. 1-3pv/viikko, 1-3h kerrallaan). Keväällä varmasti taas luvassa täysipäiväisempää työskentelyä.. sillä ensi vuonnahan sinne sisään mennään. ;-) Ainiin, sain paikan fysiikan laitokselta ja otin sen myös vastaan. On sitten ensi vuotta ajatellen edes joku paikka. 


torstai 27. kesäkuuta 2013

Tulokset - ympyrä sulkeutuu


Tuttuun tapaan vuorokauden annettua päivää aikaisemmin Turun yliopisto julkisti listansa sisäänpäässeistä. Yhtään sen kiertelemättä, kaunistelematon totuus on se, että tänä vuonna en päässyt sisään. 


Haluan korostaa sanaparia tänä vuonna. Vaikka jo kokeen jälkeen ja koko alkukesän olen toitottanut, että tuskinpa portit aukenevat, niin alhaiset pisterajat loivat tiettyä toivoa, sillä mahdollisuuksia oli. Loppujen lopuksi ankarinkaan arvioni pisteistä ei ollut tarpeeksi tiukka, sillä pisteet putosivat siitäkin. Turun raja oli yleiselle 46,5 raakapistettä, hampaalle vissiin 33,25p. Omat pisteeni jäivät siihen väliin.


Pettymyksen kyyneleet on jo suurinpiirtein nielty, vielä kun leuan saisi ylös rinnasta. Ensi vuotta kohden on hieman hankalampi ponnistaa - ihan vain ajanpuutteen vuoksi. Asiaan myös vaikuttaa se, että into tuhlata jälleen 500h lukion opsin pänttäämiseen ei ole hirveän suuri. Onnekseni tein ne reilusti yli satasivuiset biologian muistiinpanot, joihin aion palata ensi keväänä. Yhteistyöni mr. Andersenin ja Bozeman Sciencen kanssa jatkunee yhtä lailla. Aion olla ensi keväänä samanlaisessa laskuiskussa kuin tänäkin vuonna, mutta aineistovastaamista pitää kehittää. Syksyn aion pitäytyä hyvin kevyessä laskemisessa, biologiaan en koskekaan. Syyskuussa tapaan siis jälleen fysiikka & kemia ykköset, tähtäimessä laskea lähes kaikki laskut kaikista kirjoista maaliskuuhun 2014 mennessä. Siitä eteenpäin on vuorossa bilsan kertaus, aineistovastaamisen opiskelu ja vanhat valintakoetehtävät - kuten tänäkin keväänä. Harras toive kuuluu, että toivottavasti se ensi vuonna riittää.


Asepalvelus kieltämättä luo omia haasteitaan myös treenille ja ruualle, muista harrastuksista puhumattakaan. Arnoldin kultainen kuusikko (Arnold's Golden Six) tulee ohjelmaan ensi viikosta lähtien, sillä AGS:lla voisikin olla mahdollisuuksia pitää lihaskuntoa yllä armeija-aikana. Lisäksi aion napsia BCAA-kapseleita, sillä aiempien dieettien perusteella niiden lihasta ylläpitävä vaikutus on merkittävä. Vaikka tämä miesten leikkikoulu ei olekaan mielenkiintolistallani ykkösenä, niin eihän se nyt hirveästi hullumpi välivuosi ole. Parempi näin kun opiskella fysiikkaa vuosi opistolla (nekin tulokset tulevat jo ensi viikolla). 

Ympyrä todellakin sulkeutuu. Missään tapauksessa enää ei olla samassa lähtöpisteessä kuin vuosi sitten, jolloin jännittyneenä naputin ensimmäiset kirjaimet tänne, aloitin entsyymien etsimisen. Kuka tietää vaikka ihan ajankulukseni pyrkisin Ruotsin lääkikseen ensi talvena, kuka tietää vaikka minut löytäisi kohta personal trainer -kurssilta, kuka tietää vaikka nousisin 2015-2017 CBB-lavalle. Kaikki salaisia haaveitani. Syytä on myös alkaa pohtia ensi vuotta varten niitä realistisia vaihtoehto kakkosia ja kolmosia - listalta löytyy ainakin ensihoito (amk). Nyt on kuitenkin vasta kesäkuu, eikä näiden murheiden aika ole vielä.


Kiitän vilpittömästi kaikkia äänestäneitä, en todellakaan odottanut tuollaista yli sadan ihmisen äänivyöryä. Tulokset osoittivat melko selvästi sen, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa joskus vielä lukea tätä minun iänikuista lätinääni. Jos jotain haluan kanssaetsijöilleni jäävän tästä blogista mieleen, niin ehkä se on lausahdus "winners never quit, quitters never win". En tiedä palaanko tulevaisuudessa tämän - tai minkään - blogin ääreen, mutta nämä äänestystulokset eivät ainakaan negatiivisesti vaikuttaneet mietteisiini. Minut löytää varmasti tulevaisuudessa tätä kautta, vastailen kommentteihin mielelläni ja käyn edelleen kiertelemässä blogeissa kommentoimassa. :-)



Onnea kaikille päässeille ja tsemppiä pääsemättömille. Oli miten oli, kaikille tahdon sanoa tämän:
Tämä ei missään tapauksessa ole tarinan loppu. Ainoastaan jonkin toisen matkan alku.


Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
Joka ei koskaan
putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta.
- Tommy Tabermann

torstai 20. kesäkuuta 2013

Paljon on tietä kuljettavana




Kuopion ja Tampereen tulokset ovat jo tulleet, ensi viikolla on Turun vuoro. Nyt jännittää toden teolla, sillä Kuopion raja oli 50,5p ja Tampereen 52,5! Jos Turun raja on samoilla kohdilla, niin voi oikeasti olla mahdollisuuksiakin päästä sisään... Ensimmäistä kertaa kokeen jälkeen sellainen fiilis, että voi olla realistisia mahdollisuuksia sisään. Huhhuh. Yritän silti olla tekemättä mitään liikoja haavekuvia, sillä korkealta putoaa kovaa ja kaikkeen on hyvä varautua. Ensi vuotta varten on hahmoteltu jo lukusuunnitelma - ihan vain varoiksi. Paljastettakoon sen verran, että en ainakaan aio käyttää näin paljon aikaa peruslaskemiseen.


SPR:n leirin maisemat olivat upeat. Niistä ei tosin paljoa ehditty nauttia, sillä parhaimmillaan herätyskello soitti seitsemältä ja ohjelma loppui klo 22:30. Koulutuksissa huomaa aina, miten vähän oikeasti osaa ja miten paljon todella haluaisi osata. Nyt on ainakin uusi into käydä harjoituksissa ja harjoitella sujuvammaksi kaikki protokollat, mittaukset ja muut. Noh, ainakin paljeventilaatioelvytys meni ihan hyvin, sillä koneen mukaan tulos oli 100%. Leirin lopulla oli teoriakoe, josta sain kurssin parhaat pisteet! :) Jotain taisi siis jäädä päähän.


Kävin tänään siellä lupaamassani InBody-mittauksessa. Kilot olivat jakautuneet melko odotetusti: reilu puolet lihasta, loput nesteitä ja rasvaa. Vähän paikoitellen jopa epätoivoinen olo tämän kropan kanssa, kun kaikkea väärää tuntuu tapahtuvan, muttei mitään oikeaan suuntaan. Huokaus! Ehkäpä aika näyttää ja intti tuo mukanaan hyvän tauon tähän.

Hauskaa juhannusta kaikille! :)

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Sopeutumista ja viimeiset kokeet

Petri Nygård livenä kolmatta kertaa. Mitä?
Kuten aiemmin kirjoittelin, hain lääkiksen lisäksi sairaanhoitoon ja fysikaalisiin tieteisiin. Hain myös fysioterapiaan, mutta hylkäsin sen kokeisiin menon jo alkuvuodesta. Sairaanhoidon koe olisi ollut maanantaina, mutta en jaksanut raahata itseäni sinne, sillä ei minusta sahoa olisi kuitenkaan tullut. Fysiikan kokeessa sen sijaan olin tänään, ja se oli ihan kivakin. Ei kysytty Salmo truttan uintisyvyyttä ei! Tehtävät olivat suhteellisen normaaleja ja kivoja, vaikkakin yliopiston kokeista kyllä huomaa, ettei lukio- ja ylioppilastutkintotyyppisiä tehtäviä pahemmin ole. Ei silti mitään lääkiksen pääsykoetta vastaavaa. Hui, niihinkin tuloksiin on enää pari viikkoa! Kiva olla jotain odotettavaa, vaikka mitään hirveän positiivista en odotakaan. :)


Turkulaistuminen on sujunut melko hyvin. Rahanmeno näin kaukana äidin lihapadoista on tietysti suurempaa, mutta kyllä siihenkin tottuu. Huomenna lähden loppuviikon kestävälle Punaisen Ristin koulutusleirille, minkä jälkeen alkaa olla kaikki mahdollinen sillä saralla käyty. Ehkä tulevaisuudessa voisi kiinnostaa ryhmänjohtajakurssitus, mutta saapi nähdä. Lauantaina sain tietää myös tämän vuoden Ruisrock-vuoroni, ja pari melkein-kellonympärystä siellä tuleekin taas vietettyä. Tuli ihan mieleen viime vuosi, kun tähän aikaan suunnittelin tämän blogin perustamista ja jännittyneenä odotin heinäkuussa alkanutta opiskelua. :) Tunnustaako joku lukeneensa niin kauan, että muistaa viime vuoden Ruisrock-päivityksen?!

Paino on ikävä kyllä kääntynyt jopa vähän alamäkeen. Epäilen syyksi tämän muuton lisäksi kuumentunutta ilmaa, sillä kulutus on varmasti lisääntynyt. Parhaimmillaan fiilis on samaan aikaan liian pieni ja liian suuri, ei hitto. :') Yritän nyt vielä sen nelisen viikkoa jaksaa syödä ja syödä, intissä taas ei ehdikään...


PS. Taitaapi olla muuten noin kolmanneksi viimeinen postaus ennen lopettamista/taukoa. Hui.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Hulivilinää ja pysähtymistä


Tällä hetkellä uutta ja ihmeellistä tuntuu tulevan taas ovista ja ikkunoista. Yo-päivä oli ihan mahtava kaikkine yllätyksineen ja juhlineen, onnistuin jopa syömään maltillisesti cheat-päivänä! Muutto on juuri käynnissä näinä päivinä, minkä lisäksi sopeutuminen uuden alueen treeneihin ja syömisiin yms tuo vähän ekstrajännitystä päiviin. On sekä palkallista että palkatonta työtä, maalaamista, paperijuttuja, auton huoltoa ynnä muuta pientä ja tarpeellista, joten tuloksia odotellessa päivät menevät mukavan nopeasti. Eiköhän tilanne tästä vähän normalisoidu ensi viikkoon mennessä. Olisiko jotain blogausaihetoiveita?

Nyt on kyllä taas vauhdissa tämä fiilis siitä, että massaa tulee mukamas liian rasva- ja nestepainotteisesti eivätkä tulokset näy peilissä positiivisesti. On se ihmismieli kummallinen, vaikka syytä negatiivisuudelle ei pitäisi edes olla. Tästä syystä esimerkiksi kokeneillekin bodykisaajille valmentaja on kullanarvoinen: riittää, että valmentaja on tyytyväinen. Oman mielen kiemurat eivät tule eteen. Noh, ainakin nyt uudessa ympäristössä on uudet ihanat lenkkipolut! Lääkiskin on kilometrin päässä, joten motivaatiolenkkejä sinne suunnalle on mukava tehdä. :')


Sain Punaisen Ristin osastoni hallitustovereilta ylioppilaslahjaksi Hiljaiset auttajat -kirjan, joka kertoo SPR:n katastrofityöstä vuosien ajalta. En muista olenko ennen kertonut, mutta haaveilen salaa ERU:un (emergency response unit) liittymisestä valmistumiseni jälkeen, olisi hienoa lähteä maailmalle tekemään työtään. Kuvia katsellessa pakostakin pysähtyy ajattelemaan sitä, mitä esimerkiksi Haitin tuhot oikeasti aiheuttivat sen kokeneille. Ainakin se aiheuttaa yhä suuremman auttamisen halun.





Ja kiitos kaikille jo äänestäneille, mielipiteenne on suurin vaikuttaja tulevaisuuden blogailujeni kannalta! :)





tiistai 28. toukokuuta 2013

Viilentelyä ja pisterajaspekulaatiota

Ensimmäiset lääkisläisten bileet on nyt juhlittu ja vähän esimakua saatu siitä, mitä se opiskelijaelämä yliopistossa olisi. Nojaa, ei mitkään ihan ratkiriemukkaat juhlat olleet, mutta lauantaina lakkiaisten merkeissä sitten paremmalla menestyksellä! :) Pääsykoe on tosiaan vihdoin ohi, huh, ja pikku hiljaa yritetään saada kone viilenemään. Pientä ylikuntoa on näin jälkeenpäin ajateltuna ollut havaittavissa, sillä iltaisin alkaa väsyttää todella aikaisin, eikä pitkätkään unet aina siihen auta. Suvi Susannen blogista (josta löytyy muuten myös vastausanalyysit, jos joku vielä etsii) löytyi aika hyvä lause kuvailemaan fiiliksiä: "Toi luku-urakka ehti jatkua jo niin pitkään, että se alkoi tuntua normaalilta tavalta elää ja nyt onki pieni itsensä ettimisen paikka."

Ällät jäi puuttumaan, kukkia sain

Koe tuntui menneen kaikilla vielä viime vuottakin huonommin. Pärjäsin näin vastausanalyysiä selaillen (joo, lupasin, etten katso... piti se lupaus tunnin) ihan kohtalaisen hyvin, ehkä jopa vähän Älyvuodon äänestyskeskiarvoa paremmin. Huomasin vanhoja "Veikkaa pisteesi"-äänestyksiä tutkiessani, että annettujen äänien keskiarvo on ollut viimeisenä neljänä vuotena aina muutaman pisteen tarkkuudella myös pisteraja Turussa, yleisellä. Vuonna 2009 ja 2011 raja oli annettuja ääniä matalempi, 2010 ja 2012 taas muutaman pisteen korkeampi. Tämän vuoden keskiarvo (nyt kirjoittaessani) oli alle 48p, joten jos tämä tilastomatemaattinen putki jatkuisi, niin raja tulisi asettumaan muka 50p tienoille. En lähtisi tähän hirveästi luottamaan, mutta ihmettelen kyllä suuresti, jos raja 70 pisteen ylittää. Heh, turhahan se on spekuloida ennen omia tuloksia, mutta minkäs sitä kärsimättömyydelleen voi.

Eteenpäin siis elämässä. Reilu kuukausi armeijaanlähtöön, eli reilu kuukausi aikaa nostaa painoa vielä. Kiloja on tullut jo kuutisen kappaletta, tavoitteena vielä 1-2 kg. Alun tasainen 0,5kg/vk tahti on vähän heittelehtinyt, välillä tulee 300g ja välillä taas 800g, mutta ei kai se niin pilkulleen. Hyvän maun rajoissa. InBodyyn matka taas kesäkuun puolivälissä, jolloin voinkin kertoa oikein numerotuloksia esim. rasvan ja lihaksen suhteesta! :) Parissa kuukaudessa sarjakilot ovat nousseet juuri niinkuin pitääkin, eli nou hätä sillä rintamalla. Armeijassa aion ottaa käyttöön Arnoldin Golden Sixin, sillä aikaa nykyiselle salirytmille ei ainakaan aluksi ole.

Kesä on (myös) kaunista aikaa, ja onkin oikeastaan tosi kiva, että on nyt enemmän aikaa ihmetellä maailman pieniä ihmeitä. Erityisen mielenkiintoiseksi oon huomannut auksiini-entsyymin seurannan: miten kasvit kääntyy aina kohti aurinkoa, vaikka koko kasvatusalustan kääntäisi toisinpäin. Ehkä meidän pitäisi ottaa mallia?
Kesäkuu on jo ovella ja sen myötä myös siis viimeinen blogauskuukausi. Lähes vuosi on tullut blogattua ja nyt onkin aika viimeisille viikoille ja kirjoituksille. Sen takia mun sivupalkista löytyykin nyt tulevat pari viikkoa tuo pienoinen äänestys koskien mun blogaamisen tulevaisuutta. Olisin kiitollinen, jos kaikki kiinnostuneet painaisivat jotain nappulaa. :)

Hauskaa kesää!

perjantai 24. toukokuuta 2013

PÄÄSYKOE OHI!

Kyllä, nyt se on ohi! Takana on se kamala kolmikymmensivuinen ja oksettava koe, jota ollaan odotettu kuukausia, ellei jopa vuosia. Olihan se järkyttävä paketti. Ensimmäiset ajatukset olivat lähinnä sitä, että koko kevään olisi voinut juoda venäläistä vodkaa fysiikan ja kemian opiskelujen sijaan, sillä hyöty oli aika minimaalinen tässä kokeessa. Biologiasta oli hyötyä osassa monivalinnoista, mutta ne 136 sivua muistareita... noh, ainakin tuli tehtyä kiva kirja. Koe testasi omasta mielestäni pääasiassa soveltamiskykyä ja nopeutta, ei niinkään laskurutiinia tai harjoittelun määrää. Kova potku valmennuskursseille siis.


Moni, jopa Älyvuodon parhaimmisto, kirjoitti osan tehtävistä jääneen tekemättä joko ajan tai osaamisen puutteen vuoksi. Itse sain kyllä kaikkeen jotain, enkä joutunut veikkaamaankaan hirveästi monivalintoja, mutta virheitä tuli varmasti. En mennyt vessaan itkemään, kuten osa teki kokeen jälkeen, vaan lähdin huojentuneena pois, kun valvoja niin käski. En aio katsoa vastausanalyysejä (toivon tämän päätöksen pitävän), joten toivon, ettette edes tule kyselemään mitä sain 15a:sta ja mitäs laitoin taimenien uintisyvyydeksi. :) Kiitos. Koe on nyt takana ja sitä ei kannata jäädä suremaan. Nyt on aika vaihtaa vapaalle ja käydä vähän sutaisemassa (eheh) tulevat pääsykokeet: sairaanhoito ja fysiikka.


Tänään kohti lääkiksen pääsykoebileitä, pre-partyt lakkiaisia varten. ;-) Kertokaa toki omia fiiliksiänne kokeen jälkeen, mutta muistakaa, että koe oli kaikille vaikea. Hajonta on varmaan suurta. Ensi vuoden koetta ajatellen lähinnä mietityttää, että kannattaako koko kevättä edes käyttää kirjojen ääressä istumiseen, kun Koraania ja Mein Kampfia lukemalla olisi saanut lähes vastaavanlaisen hyödyn? Saatan tulla kirjoittelemaan myös myöhemmin viikonloppuna lisää fiiliksistä nukuttujen öiden jälkeen, mutta palataan tulevan kesän suunnitelmiin viimeistään ensi viikolla.

Nauttikaa, se on nyt ohi!! :)

lauantai 18. toukokuuta 2013

Proteiinijäätelöä ja viimeinen viikko

Obey the Avengers!
Se on alle viikko enää ja viimeistelyjä vaille koe. Huominen on oikeastaan viimeinen päivä, kun enää teen vanhoja valintakokeita ja ylppäreitä, ma-ke sitten vain soveltavia ja biologian kertailua. Nyt alkaa olla kyllä jo ne ilmat, että treeni on jo vähän liian tuskaista! Eikä edes treeni, vaan myös esimerkiksi autolla ajo, ilmastointi ei ole ihan terässä... Terveisiä tosiaan kakkosvaiheesta. Takana on myös se aikaisemmin selittämäni päivystysjuoksu, sielläkin paistoi aurinko siihen tahtiin, että 3km jälkeen oli jo tuskaista juosta. Mukana ollut ea-laukku ei ainakaan helpottanut asiaa. :D


Siskon kanssa päätettiin toteuttaa tällainen jännä proteiinijäätelö-idea. Kulhoon sekoitettiin Fastin vanukasta, maitoa ja mansikoita, tehosekoittimella sekaisin ja pakkaseen yön yli. Huomenna maistellaan tuloksia, odotukset on korkealla! Kaloreita tuli n. 160 kcal per annos (jaettiin kahtia), mutta ravintosisältö on vähän erilainen kuin perus Valion jäätelössä: 52g proteiinia, 30g hiilareita ja 0,8g rasvaa koko satsia kohden. Sadassa grammassa siis 10,3g proteiinia, 6,0g hiilareita ja hurjat 0,16g rasvaa. :')


Vähän ehkä turha postaus, mutta seuraavaksi varmaan kuullaan vasta kokeen jälkeen. Hui. Kertokaa te jotain, miten aiotte viimeistellä pääsykoeteränne? Miten nämä säät vaikuttavat teihin?

(ps. Asuntotarjous hyväksytty!)

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Loppusuora häämöttää


Tuntuu siltä, kuin talvesta olisi suoraan siirrytty kesään. Joko olen istunut liikaa sisällä kirjojen ympäröimänä, tai sitten sellaista kaunista kasvukautta ei edes ehtinyt tulla! Iki-ihanat siitepölyt lentelevät pitkin maita ja mantuja, minkä ainakin minä allergikkona olen huomannut... Pikaisesta ilman lämpenemisestä ilmoittelee myös palanut nenänpääni. :') Olin eilen lauantaina ulkotöissä ja, noh, minähän en rusketu, mutta palan kyllä. Varsinkin, jos tajuan vasta paikan päällä, ettei mulla ole aurinkorasvaa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis? Vielä toistaiseksi salilla on ihan inhimillistä treenata, eikä lenkkeilykään ole ihan niin tuskaista kuin kuukauden päästä. Puhumattakaan sitten armeijassa, kun on ne taisteluvarusteet? Odotan "innolla". :')



Tajusin tällä viikolla, että pakkohan mun on vielä aineistovastaamistakin harjoitella, joten uhrasin ja uhraan pari tuntia sitä varten. Tein vuoden 2011 pääsykokeen Galenokseen pohjautuvan aineistokokeen, ja sain siitä ruhtinaalliset puolet pisteistä. Siihen olen kyllä ihan tyytyväinen, sillä tehtävä koski sydänsähkökäyriä, joita ei edes sivuta (muuten kuin nimellisesti) lukion opsissa! Tuollaiseen puoleen pisteistä (aineistosta) olisin tyytyväinen oikeassa kokeessakin. Viime vuoden aineiston harjoittelen varmaan nyt tiistaina. Aikaa aion käyttää max tunnin, jos aineiston osuus on jälleen jotain viidesosa koko kokeen pisteistä. Viime keväänä aineistotekstiä taisi olla tosiaan toista kymmentä sivua? En muista tarkkaan.


11 päivää enää, josta täysillä opiskelua kuusi. Vähiin käy. Olen kyllä helpottunut, kun koe on jo näin lähellä, sillä joka päivä kirjojen avaamisen ajattelu tuo jo jotenkin oudon tunteen... en tiedä oikein, mikä se tunne on. Sitä voisi kuvailla jotenkin turhautumisen ja ahdistuksen välimaastoksi. Laskiessa ja muistareita tehdessä fiilis on kuitenkin ihan ok, sillä osaaminen on paremmalla tasolla kuin ennen. Onko tällaisia vastaavanlaisia fiiliksiä muilla, tunnistatteko itseänne?

Äitienpäivän ratoksi vielä tosi pirteä ja ajatuksia herättävä kuva, pitäkää huolta itsestänne! :)

lauantai 4. toukokuuta 2013

Hapenottokyvyn rajoilla


Kävin eilen perjantaina pitkästä aikaa urheilukentällä. Aerobiseksi treeniä ei voi kutsua, sillä puolet ajasta tuntui siltä, että happi loppuu. Hölkkäsin reipasta hölkkää kentälle, tein 400m ja 2x100m vedot, hölkkäsin 400m polvennostoa ym. venkslausta ja kipitin takaisin kotio. Aikaa meni yhteensä noin puoli tuntia. Tuon nelisatasen jälkeen alkoi jo tuntua se tuttu kivi rintakehän päällä, kun aerobisen ja anaerobisen harjoituksen raja häämöttää. Noh, pienistä lepoväleistä huolimatta satasten jälkeen kotiinpaluuvauhti oli varmaan kolmasosan tulovauhtia hitaampi... Kotipihalla oli pakko pysähtyä venyttelemään ja rauhoittumaan hetkeksi. Liian vähän on talvella tullut tehtyä intervalliharjoittelua, mutta se saa nyt kyllä kevään ja kesän aikana muuttua. Armeijassa on Cooperin testit, ja olen ollut niissä aina luvattoman huono. Ehkä on aika parantaa sitäkin tulosta, vaikka kunnon mittarina se on täysi susi.

Sain tänään aikaiseksi tehtyä eräänlaista helppoa ja nopeaa "proteiinikakkua". Kakku sisälsi heraproteiinia, valkuaisia, pari rkl hedelmäsosetta ja ehkä muutakin pientä. Uuniin 20 minuutiksi, jäähtymään jääkaappiin ja se oli siinä. :-) Alla olevassa kuvassa näkyykin, että kaadoin vielä hieman hedelmäsosetta ja hyppysellisen kanelia päälle, nam. Ohje ei tälläkään kertaa ollut oma, mutta voin sen linkittää, jos joku tahtoo! :-) Maku ja koostumus ei tietenkään ole verrattavissa mihinkään mustikkapiirakoihin tai täytekakkuihin, mutta ravintoarvot korvaavat kyllä täydellisesti sen.


Noh, 19 vuorokautta ja vielä vähemmän opiskelupäiviä ennen pääsykoetta. Sen mukainen on kyllä stressitaso ja käsien tärinäkin. ;-) Miltä näyttää loppuaika? Ensi viikolla teen normaalin opiskeluviikon: arkipäivät pidemmin ja lauantaina vähän vähemmän. Sunnuntaina vapaa. Sama toistuu myös viimeisellä kokonaisella viikolla. Varsinaisella pääsykoeviikolla aion pidättäytyä ma-ke vain kolmen tunnin opiskelussa per päivä! Tai näin ainakin uskottelen vielä itselleni, suunnitelmat tuppaavat muuttumaan. Koeviikon alun teen pelkkiä integroivia tehtäviä ja kertaan biologian muistiinpanojani ja piirroksiani. Sen lisäksi varmaan hieman Bozeman Sciencen videoita ja joitain kaikkein haastavimpia fyke-tehtävätyyppejä, mutta se siitä. Torstaina vuorossa pelkkää henkistä preppausta ja siirtyminen jo valmiiksi Turkuun.


Nurkkaan ajettu Jumala? kului heti viikonlopun ohitettuani, joten alkuviikosta lainasin jo keskustelukirjeiden toisen osan: Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Puolet takana. Olen myös MM-kiekkoihmisiä, joten vähän vastapainoa opiskelulle ja treenille tuo tämä kaksi ja puoliviikkoinen vastaanottimen töllöttelykin! :-) Pitäisi alkaa jo suunnitella vähän mitä tekisi kesäkuussa, sillä heinäkuu menee kyllä sitten ehkä muutossa, töissä, Ruisrockissa ja erityisesti armeijassa. Jospa koittaisi selvitä ensin edes tästä toukokuusta!


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Listoja ja kehitystä


Alle neljä viikkoa kokeeseen, kohta vaihtuu jo toukokuu. Toisaalta sitä 24. päivää odottaa, mutta toisaalta sen tahtoisi työntää kauas pois tulevaisuuteen. Eikö vielä voisi olla puoli vuotta aikaa? Eikö se voisi olla jo huomenna? Vastaavanlaiset ajatukset vuorottelevat. Paljon olisi vielä tehtävää, to do -lista on pitkä ja kivulias. Toisaalta takana on myös vähintään yhtä kivinen done-lista, mistä olen kyllä ylpeä, kävi miten kävi. Done-listalta löytyy (yo-kokeiden jälkeen) ainakin:
  • farmasia-kokeet 2008-2011 fy ja ke osuudet
  • useita fysiikan valintakokeita
  • useita kemian valintakokeita
  • useita dia-haun valintakokeita, fy ja ke osuudet
  • muutamia vanhoja yo-koetehtäviä (fyke)
  • vaikeamman teorian kertausta lukiokirjoista
  • biologian kurssit 1 ja 3 muistiinpanoina

Melkein samalta näyttää myös to do -lista:

  • farmasia 2012, vain ke
  • pari fysiikan valintakoetta
  • pari kemian valintakoetta
  • muutamia dia-haun valintakokeita
  • useita vanhoja yo-kokeita (fyke)
  • vaikeamman teorian kertausta lukiokirjoista
  • biologian kurssit 2, 4 ja 5 muistiinpanoina

Tosiaan... nykyarki tuntuu olevan sitä, että herätessä opiskelemaan, välillä syödään, välillä treeni. Joka välissä ja päivän lopuksikin vielä opiskelua. Vaikka sitä kuuluisaa kymmentä tuntia ei tulekaan täyteen, max kuusi, se vie aika suuren osan päivästä. Monelta kuulee sitä samaa, että kunpa se jo tulisi, kunpa ei. Kohta se jo on, liian äkkiä, ei sitä muuta voi sanoa. :-)


Juuuuri niin osuva kuva! Eilen oli viikon treenivapaa, ja onhan se aina tosi outo päivä. Oikeasti, ei salille, ei lenkille? Ei uimaan, ei hasfitin treeniä? Ei edes venyttelyä? Ruokaakin saa säälittävät 1900kcal (no, itsehän tein ohjelmani...). Paino on noussut nyt ihan kivasti, tosin tämän viikon keskiarvoa en ole vielä laskenut. Nesteineen tullut noin +5kg ja viikkoja takana seitsemän. Tästä ekassa viikossa tuli tosiaan lähemmäs kaksi kiloa, joten aika tasaisesti puoli kiloa viikossa ollaan tultu. ☺ Treenipainot nousevat ja aerobiset kulkevat, mitäs valittaisin? Enpä keksi! Hyvää kuuluu siis tälle rintamalle. Hylkäsin ajatuksen ExtremeRunista, koska olen menossa kyseisellä viikolla päivystämään juoksukisoihin osallistujana. EA-välineet mukaan ja radalle! ;-)
  

Sallin itselleni iltalukemisiksi tämän jo kauan himoitsemani kokoelman Nurkkaan ajettu Jumala? Kuuluisa turkulainen tähtitieteen professori ja tamperelainen piispa väittelevät uskosta ja tiedosta. Kokoelmasta on nyt kahdessa illassa luettu yli puolet, aivan mahtavalta vaikuttaa! Luultavasti ensi viikolla pääsen jo lainaamaan toista osaa... Todellisuudessa olen niin paljon enemmän tällaisen kirjallisuuden lukija kuin mikään fysiikan laskija. Ehkä siksi minusta ei tulekaan fyysikkoa, vaan käytännönläheisempi lääkäri. Tiede kaikissa muodoissaan on toki lähellä sydäntä, mutta ei ympäripäiväisenä laskimennaputuksena.

Jälleen kerran paljon tsemppausta täältäkäsin kaikille, oli sitten tavoitteena kesäkunto, oikeustieteellinen tai vaikka maraton! Pian jo ainakin me kouluihin hakijat saadaan ihmetellä, mihin sen kaiken ajan vuorokaudestaan käyttää, kun ei enää tarvitse lukea... ;-)

PS. Sain musiikkidiplomista asteikolla 1-5 arvosanan 4!!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Paluu arkeen

Heips kaikki ja cheers from the UK! :-)

Viisi päivää reissuelämää takana ja huh että väsyttää. Aika kultaa muistoja koko ajan ja todella nopeasti, mutta ainakin vielä muistan hetken ennen ylimmän kuvan ottoa olleen kaatosateen, jona aikana ylitettiin yksi suuri silta ja huhhhuh. Maanantai meni lähestulkoon kokonaan istuen. Ensin melkein 2h Tampereen lentokentälle, 3h koneessa, 1,5h kentällä, 4h bussissa ja 1,5h junassa. Aamusta iltaan istumista ilman varsinaista matkaseuraa, onneksi oli kirjoja mukana!! Tiistaina oli vuorossa Worcesteriin tutustumista ja salilla käynti. Huolimatta muka-tukevista kengistäni onnistuin silti väsyttämään nilkkani jo tuolloin, joten loppuviikon tuntumat varmaan arvaattekin... Keskiviikkona nukuttiin pitkään, jonka jälkeen opiskelua ja salille. Illalla ohjelmassa paikallisen Tramps-yökerhon tarkistaminen. Torstaina alle neljän tunnin yöunien jälkeen kello soitti matkalle kohti Lontoota, jossa menikin koko päivä aamusta iltamyöhään. Kaikkea turhaa kyllä löytyi, mutta esim. etsimiäni vaatteita ei kyllä sitten yhtään! :/ Hotelliin yöksi ja perjantaiaamuna jälleen vähien unien jälkeen kohti Tamperetta.

Big Ben
Oli kyllä mukava irtiotto arjesta, mutta toisaalta jatkuvasti mielessä kummitteli tuleva koe ja se, miten hankala ruokailut on järjestää. Worcesterissa kaikki sujui vielä kohtalaisen hyvin, mutta varsinkin torstai meni aiiiika huonosti: Lontoon keskustasta ei tuntunut löytyvän yhtään normaalia ruokakauppaa! Kaikki syöminen tulikin tehtyä jotenkin ravintoloiden ja kahviloiden pohjalta... Painoa todennäköisesti tippui jonkin verran, sillä plussakalorit jäivät kyllä haaveeksi vain. :') Tänään alkuillasta oli pakko käydä tekemässä cardiota+venyttelyt salilla, ihan kotiinpaluun kunniaksi. Matkoilla tein biologian muistareita ja loppuillasta paneuduin vielä moderniin fysiikkaan. Ja hyvä, että perehdyin, nimittäin huomasin absorb./efekt./ekviv. annosten lipuneen pois mielestä aika tehokkaasti!! Huomenna ja sunnuntaina taas normaalisti salilla, minkä lisäksi olen lupautunut huomisiltapäiväksi polttariavuksi. ;-)


Buckingham Palace
Perjantaieuforiaa herätti blogini mittapuulla aika suuren keskustelun ja haloon sekä täällä, Facebookissa että Älyvuodossa. Eriäviä mielipiteitä tuli kyllä p-a-l-j-o-n! Lopputuloksena itse ainakin pidän sitä, että jokainen tehkööt oman tasonsa mukaan. Aluksi nuo muiden tuntimäärät ahdistivat ja koinkin suurta tarvetta ja pakkoa lisätä tuleviin opiskelutunteihin (karrikoidusti) nollan perään, mutta nyt viime päivinä päätin, etten laita itselleni mitään ahdistavaa numeroa. Lupaankin, että opiskelen sen verran, että opin. En kolmea tuntia, en kymmentä tuntia. Sen verran, että opin mielestäni tarpeeksi tai aika loppuu kesken! Joinain päivinä se saattaa olla kolme, joinain kuusi ja joinain kahdeksan tuntia. Tuo 5-6h on varmaan aika hyvä raami, mutta en anna itseni kahliutua siihen. :-) Haters gonna hate ja lääkiksessä nähdään, jos ei heti niin ainakin joskus! National Expressin linja-autoissa kuulutettiin aina "You're required by law to always wear seatbelts" ja haluankin liittää sen tähän. Nimittäin tuleva reipas kuukausi mennään kaikilla elämän osa-alueilla siihen tahtiin, että turvavyöt kiinni, jos tahtoo pysyä mukana!! Tässä on lopuksi Steve Jobsilta lyhyt puhe elämästä, jota on hyvä ajatella.

PS. Lisäsin blogipostauksiin tuohon alle Tykkää-napin, jota voi painaa, jos ei jaksa kommentoida. :-)